torstai 23. helmikuuta 2017

Heikki Hietala - Viisto valo

Heikki Hietala
Viisto valo
Sitruuna kustannus, 2017

Heikki Hietala on sinänsä mielenkiintoinen kirjailija, hän on suomalainen mutta hänen teoksensa suomennetaan koska tämä uusin novellilajitelma (kuten kirjan kannessa lukee) kuin myös edellinen teos Hotelli Tulagi ovat kummatkin julkaistu aiemmin englanniksi.

Hietalan novellit ovat hyvällä tavalla outoja. Hän luo novelleihin fiiliksen johon haluat hypätä mukaan ja lukea ne loppuun. Ne tarjoaa erikummallisia ajatuksia, outoja päähänpinttymiä niin lukijalle kuin myös itse tarinassa oleville henkilöille. Mieleen jäi erityisesti novelli joka sijoittuu forssalaiselle leirintäalueelle. Novellit ovat ensisilmäyksellä peruskamaa, mutta kun olet alun lukenut heittää kirjailija sopivasti vinksahtaneita aineksia soppaan ja lopputulos saattaakin olla hyvinkin yllättävä jopa liiankin yllättävä.

"Valolla on tärkeä merkitys tässä novellikokoelmassa. Niissä on keskiaikaisen Persian aavikoiden painostavan kuumaa auringonvaloa, suomalaisen honkametsän vihreäksi siivilöitynyttä keskipäivän valoa ja toisaalta myös Saksan yllä lentävän pommikoneen pakoputkien sinertäviä lieskoja ja himmeitä keltaisia mittarivaloja. Toisissa tarinoissa nähdään leirintäalueen vastaanoton öisen neonvalon kajo, tai englantilaisen kivikirkon alttarikynttilöiden tanssivat liekit. Kokoelmassa on mukana myös novelli Lordi Stantonin rykmentti, jolla Hietala voitti Englannissa Flash500-kilpailun ensimmäisenä ei-natiivina englannin kirjoittajana. Valo on läsnä myös tunnelmana - kuinka kaikki voi yhdellä hetkellä olla hyvin ja kirkasta, ja hetken päästä asiat ovat toisin, eikä valoa enää ole.
 
Kirjailija Heikki Hietala on jo pitkään ollut kiinnostunut spekulatiivisen fiktion mahdollisuuksista juuri noiden taitekohtien käsittelyssä. Häntä kiehtoo elämässä sen rajallisuus ja se, mitä tapahtuu kun aika ja paikka menettävät merkityksensä, kun siirrytään rajan toiselle puolelle.
 
Filtered Light and Assorted Tales -kokoelman ensijulkaisu oli Yhdysvalloissa 2012 ja Englannissa se julkaistiin maaliskuussa 2016 (Fingerpress)."

Hietala kirjoittaa sujuvaa tekstiä, juuri niin tiukkaa novellia kuin novellin pitää olla. Se jättää hieman tulkinnan varaa, mutta kertoo kuitenkin kaiken oleellisen. Kirja on varmaan erittäin mieluista luettavaa spekulatiivisen fiktion faneille, mutta osittain myös Hietalan teos sopii kauhun ystäville. Vaikka suoranaista kauhua novelleissa ei ole sen saattaa silti hyvin omassa mielessä miettiä tarinoihin.



maanantai 20. helmikuuta 2017

Jyri Hokkinen - Hammurabin hengessä


Jyri Hokkinen
Hammurabin hengessä
Hogane Publishing, 2017

Monelle on tuttu fraasi "Silmä silmästä, hammas hampaasta." Tämä fraasi juontaa jo 1760 luvulta ennen ajanlaskun alkua. Kyse on lakikokoelman eräästä laista, joita on yhteensä 282 pykälää, kyse on Hammurabin laista, ja se on nimetty sikäläisen Babylonian kuninkaan Hammurabin mukaan. Tosin "Silmä silmästä, hammas hampaasta" ei ole suoraan Hammurabin laista vaan Hammurabin laista löytyy samantyyppisiä useimmiten väkivaltaan liittyviä lakia. Kuitenkin jostain syystä juurikin tämän tyylisiä vastaavia fraaseja kutsutaan Hammurabin laiksi.

Jyri Hokkisen uusin kirja Hammurabin hengessä jatkaa tarinaa oikeastaan siihen mihin edellinen kirja Rypsisade päättyi. Ovimies Tapio "Foka" Fokin sotkeutuu puolivahingossa huumeliigan kuvioihin jota johdetaan Moskovasta käsin. Foka saa nopeasti peräänsä ammattitappajan ja kaikesta irtipääseminen ei ole niin helppoa kuin ovimies olettaa. Kimurantiksi kaiken tekee, se että Fokan tyttöystävä sattuu olemaan rikospoliisi ja kun vielä Kööpenhaminasta päin ilmestyy tarinaan kiristäjä saa kirjailija Hokkinen Hammurabin henkeen jännittäviä piirteitä.

Foka-trilogian toisessa osassa päähenkilöksi ei nousekkaan itse Foka vaikka niin saattaisi olettaa vaan Fokaa pidetään siististä sivuroolissa, joka nostaa nokkansa pintaan aina niissä tärkeissä hetkissä. Päähenkilöksi nousee ohitse Fokan nuorimies Leku joka on tyypillinen dekkarisankari, ongelman perästä tulee heti toinen ja niistä irtipääseminen tuottaa suurta vaikeutta. Mietinkin, että kirjan hahmoilla ei kenellään taida mennä kovin hyvin, paitsi yksi poikkeus on. Mainittu poikkeus on Japi-koira, joka suureksi iloksi on selvinnyt hengissä ja palaa ilahduttaman niin jotenkin syrjäytyneelt tuntuvaa Fokaa, sekä hänen isäänsä.

Hokkinen kirjoittaa suoraa tekstiä, ei pyytele anteeksi jos kaikki ei ole kohdillaan, pääasia että tarina kulkee eteenpäin. Hahmona Foka on perusjuntti suomalaisten dekkarikirjojen sankari josta joko pitää tai ei pidä. Itselläni on tällä hetkellä ristiriitaiset tunteet Fokan suhteen, mutta ehkäpä ne kirkastuu kun kirjan takakannen mukaan sarjan kolmas osa Barbelon sisaret ilmestyy vielä tämän vuoden puolella. Toivottavasti Foka pääsee siinä jälleen suurempaan pääosaan, kuten hän oli erittäin mainiossa sarjan aloittaneessa osassa. 





tiistai 14. helmikuuta 2017

Tapani Bagge - Haudasta lomalla


Tapani Bagge
Haudasta lomalla
rikosnovelleja
Aviador, 2017

Haudasta lomalla on kirjailija Tapani Baggen 101 teos!

Satayksi kirjaa on uskomaton suoritus suomalaiselta nykykirjailijalta ja kun vilkaisee Tapani Baggen kotisivuja voi sieltä lukea, että tämän vuoden kirjapino kasvaa vielä ja voi hyvin olettaa ettei Bagge edes itse tiedä tarkelleen kuinka monta kustannussopimusta tänä vuonna ilmestyvistä kirjoista on vielä tulossa.

Edellinen Baggen novellikokoelma oli nimensä mukaisesti pimeitä tarinoita, ne oli jopa outoja tarinoita, liian outoja. Haudasta lomalla tuo eteen huiman harppauksen pimeistä tarinoista, ehkä niiden kuuluikin jäädä kutkuttamaan takaraivoon, Haudasta lomalla sisältää yksitoista toinen toistaan hienompia novelleja. Jokaisessa on ainesta kokonaiseksi romaaniksi. Teemana novelleissa on tuikitavallisten ihmisten kohtalot, on ryöstöä, hautajaisia, kiellettyjen aineiden viljelyä jne.

Tapani Bagge on suomalaisen rikoskirjallisuuden tunnettu pieni jättiläinen, jonka teoksia soisi vietäväksi ympäri maailmaa. Olen monesta kirjoittanut blogiteksteissani arvosteltuani pohjoismaalasia dekkareita, että miksi Suomesta ei tule kansainvälisen tason kirjoja tai tulee mutta niitä ei osata viedä maailmalle. Mitä jos joku sijoittaisi Tapani Baggen tuotantoon rahaa ja näytettäisiin kaikille muille, että täältä pesee. Tapani Baggella on tarpeeksi paljon munaa kirjoittaa mitä sylki suuhun tuo, ja useimmiten se on laadukasta tekstiä ei mitään räkää.

Rikosnovellikokoelma on täynnä laadukkaita novelleja, mutta yhdeksi helmeksi nousee kirjan nimeksikin valittu Haudasta lomalla.

Mitä me lukijat jäämme kaipaaman? Vastaus on yksinkertainen, sitä kirjaa numeroa satakaksi.



maanantai 13. helmikuuta 2017

Markku Ropponen - Kuhala ja haudan pitkä varjo


Markku Ropponen
Kuhala ja haudan pitkä varjo
Tammi, 2017



"Vastavihitty Kuhala on kuin uusi mies, hän rakastaa vain rauhaa ja ihanaa Anastasiaa, mutta menneet eivät unohdu ja hän tajuaa olevansa tappolistalla. Romantiikka on vallannut Otto Kuhalan, hän pohtii salaa eläköitymistäkin. Mutta edes kalareissu Hippu-koiran kanssa ei suju leppoisasti. Ensin tarttuu uistimeen järvihirviö ja kun siitä selvitään, Kuhala tuijottaa taas kerran pistoolin piippuun. Kuhalan kiireet vain pahenevat, kun julki tulee vanhan suohaudan salaisuus. Häntä uhataan nyt henkilökohtaisemmin kuin koskaan, eikä tämä totisesti ole asia, josta kertoa vaimokullalle heti avioliiton ensi metreillä."

Kuhala ja haudan pitkä varjo on Ropposen kuudestoista Kuhala kirja. Ropponen on jyväskyläläinen kirjailija joka teki edellisellä romaanilla Kuhala ja isku Helsingissä onnistuneen pakomatkan Jyväskylästä, mutta ikäväkseni totean että Kuhala onnistui tekemään onnistuneen mahalaskun takaisin Jyväskylään. Kuhala meni naimisiin ja hänestä tuli romantiikan vallannut mies, mutta mikä jäi kirjasta päälimmäiseksi tarinan ohella, tai oikeastaan se meni ohi tarinan oli Hippu-koira. Itseäni lukijana alkoi ärsyttämään se miten Ropponen monella sivulla kertoi, että Hippu teki sitä, Hippu teki tätä. Vaikka Ropponen on taitava tarinan kertoja ja osaa lykätä tarinassaan toimintaa ja huumoria sopivassa suhteessa niin tämän kirjan kohdalla Hippu-koira veti sen pidemmän korren ja se oli huono asia. Ropposen pitäisi nyt nopeasti päästä eroon Hippu-koiran pitkästä varjosta ja unohtaa koko koira. Vaikka koira tuo Kuhalan karskiin olemukseen pehmeyttä ja lutuisuutta niin se vie myös uskottavuutta.

Ropponen on pitkään kirjoittanut sankaristaan Kuhalasta, ja suurin osa on ollut laadukkaita ja nautittavia kirjoja, mutta olisiko aika palata rikosromaaneihin joissa sankarina ei olisi Kuhala vaan joku muu, uusi hahmo tai edes tehdä yhden kirjan pituisen syrjähypyn pois Kuhalasta ja kirjoittaa yhden itsenäisen rikosromaanin ilman jatko-osia. Ja Hippu-koiralle ehdottomasti oma kirjasarjansa. En inhoa Hippua, mutta tässä kirjassa oli sitä liikaa.


sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Blake Crouch - Pimeää ainetta


Blake Crouch
Pimeää ainetta
Tammi, 2017


Blake Crouch tuli suomalaisille tutuksi ennenkaikkea tv-sarjasta Wayward Pines. Kyseinen sarja perustuu Crouchin trilogiaan ja oli huomattavasti parempi kirjana kuin tv-sarjana. Kotimaassaan Blake Crouch huippusuosittu trilleristi, jonka kirjat ovat myyneet yli kaksi miljoonaa kappaletta, yhteensä 35 eri maassa. Myös tästä uusimmasta suomennokseta Pimeää ainetta on tekeillä elokuva.

Kun aloitin lukemaan Crouchin uutuutta tuli siitä heti mieleen juurikin Wayward Pines, teksti tuntui niin paljon samalta, sekä idealtaan että tapahtumiltaan. Meni pitkän aikaa ennenkuin Crouch toi esiin sen koukutuksen jotka ovat yleisiä hänen kirjalleen. Hän loi eteen maailmat jotka tekivät tästä erilaisen, enää ei voinut verrata pelkästään Wayward Pinesiin vaan siitä tuli sekoitus myös Twin Peaksia, Lostia, Walking Deadia ja monia muita scifisarjoja. Hän toi eteen maailman tai oikeastaan maailmat joista piti valita se oikea, löytää oikea.

On olemassa rinnakkaistodellisuus, tai niitä on monia. On eräs kuutio, joka näyttää tyhjältä, mutta kun astut sisälle löydät sieltä pitkän käytävän. Käytävän jonka varrella on sadoittain ovia, lukematon määrä, samanlaisia ovia. Ja kun aukaiset niistä yhden, etä voi tietää mihinkä joudut, tiedät vain sen että sen takana on maailma joka saattaa olla kopio omasta maailmastasi, mutta se maailma sisältää jotain, jotain pahaa. Yhden oven takaa voi löytyä maailma, jonka on tartuttanut virus ja jokainen on kuolema kourissa. Toisen oven takaa voi löytää maailman, jossa oma vaimosi on naimissa jonkun toisen kanssa.

Blake Crouch on kirjoittanut nopeakäänteisen scifitrillerin joka jaksaa pitää otteessaan vaikka se aluksi saattaa tuntua hyvinkin tutulta, mutta kun eteesi tuodaan ne miljoonat mahdollisuudet astua väärästä ovesta saa kirja lopultakin sinut otteeseesi ja äkkiä saatat huomata kääntäväsi sivuja hyvinkin nopeasti ja uppoutuvan tähän Crouchin hyvin omaperäiseen ja juonelliseen kirjaan.

keskiviikko 1. helmikuuta 2017

Jo Nesbø - Lepakkomies


Jo Nesbø
Lepakkomies
Johnny Kniga, 2017


Nesbøn Lepakkomies ilmestyi vuonna 1997, eli tämä on, kuten kannessakin lukee, 20v. -juhlapainos. Lepakkomiehen jälkeen on ilmestynyt yhdekän Harry Holesta kertomavaa dekkaria ja sarjan yhdestoista ilmestyy myöhemmin tänä vuonna ja on nimeltään Jano. Uuden Harry Hole kirjan lisäksi ilmestyy elokuva, joka perustuun sarjan seitsemänteen osaan, eli Lumimieheen. Kuten kirjassa kerrotaan, vuosi 2017 on Jo Nesbøn ja Harry Holen.

Jo Nesbø oli minulle nimenä tuttu kirjailija, mutta tämä oli ensimmäinen kirja jonka kirjailijalta luin. Koska kirjasta oli otettu juhlapainos, sekin jo osoittaa että jotain erikoista ja hyvää on pakko olla tässä kirjailijassa ja erityisesti hänen luomassaan Harry Holessa.

Harry Hole on saanut komennuksen Australiaan, ei lomailemaan vaan tutkimaan norjalaistytön kuolemaa. Parikseen hän saa syntyperäisen austraalialaisen Andrew Kensingtonin. Tapaus ei ole helppo, eikä yksinkertainen vaan se muuttuu hetki hetkeltä vaikeammaksi. Mukaan tulevat prostituutio, huumeet ja kaupan päälle vielä omat haamut jotka nostavat päätään jatkuvasti. Harry Hole saa jatkuvasti vihjeitä koskien tapausta, ja monet henkilöt johdattavat häntä oikeaan suuntaan ja lopulta oikeastaan päästään vasta sellaiseen dekkari meininkiin kuin odotin kirjalta.

Tämä ensimmäinen Harry Hole kirja on kaikenkaikkiaan mainio teos, se on viihdyttävä mutta osaa olla myös kutkuttavan jännä. Uskon että tulen lukemaan myös jatkossa Jo Nesbøn kirjoja. Dekkareiden lisäksi hän on kunnostautunut mm. lastenkirjailijana ja on häneltä ilmestynyt muitakin dekkarihenkeen sopivia kirjoja kuin nämä Harry Holet.

Seuraava Harry Hole ilmestyy maaliskuussa, joten pitää kiirettä saada luetuksi numerosta kaksi, numeroon kymmenen. Ehkä en välitä järjestyksestä vaikka taustalle saattaa tulla pyörimään jokin tarina joka vaatii järjestystä mutta hyvät kirjat voi lukea aina uudelleen ja niiden pariin voi palata jos taustatarinassa jokin jää askarruttamaan.

Harry Hole oli hyvä kirja, ja tähän loppuun voinee heittää jälleen sen saman fraasin joka ei ole yksin minun päässäni vaan monen muunkin, miten Norjasta ja muista Pohjoismaista tulee niin paljon hyviä kansainvälisen tason jännityskirjailijoita, mutta Suomesta ei juuri ollenkaan.






perjantai 27. tammikuuta 2017

R. J. Palacio - Ihme


R. J. Palacio
Ihme
WSOY, 2017

Ei ole mikään ihme, että näin hyvästä kirjasta tulee elokuva. Julia Roberts, Owen Wilson, Mandy Patinkin sekä Jacob Tremblay tähdittävät elokuvaa.

Ihme on kertomus pojasta nimeltä August "Auggie" Pullman, jonka kasvot ovat pahasti epämuodostuneet. Kirjassakin kerrotaan: "En aio kuvailla, miltä näytän. Kuvittelitte te mitä hyvänsä, minä näytän todennäköisesti pahemmalta."  

Auggie on käynyt kotikoulua, mutta nyt hänen on aika astu uusi askel elämässä eteenpäin, todella suuri askel. Hän aloittaa viidennen luokan, ihan oikeassa koulussa. Hän ei voi enää piiloutua äitinsä selän taakse, tai kulkea kypärä päässä vaan hänen on kohdattava oman ikäisiä lapsia, ja kuten moni tietää juurikin he saattavat olla niitä pahimpia kohdatessaan erilaisuutta.

Kirjassa seurataan elämää Augustin silmin, mutta myös ihmisten joita hän kohtaa ja he kertovat omalla äänellään sen minkä ensin luemme, miten August kaiken koki. Kuten arvata saattaa on lähes jokaisella ensikohtaaminen tämän sympaattisen ja uteliaan pojan kanssa kauhea kokemus, he pelästyvät ja eivät tiedä mitä sanoa. Loppujen lopuksi lähes kaikki tulevat huomaamaan, että Augustissa on paljon muutakin kuin epämuodostuneet kasvot. Pojalla on suuri sydän, hän ei halua kenellekään pahaa ja vaikeuksien kautta Auggie löytää oman paikkansa maailmassa joka hänelle pikkuhiljaa aukeaa yhä valoisampana, mutta kiusaaminen ei ota loppuakseen ennenkuin tapahtuu jotain.

R. J. Palacion kirja on varmaan vuoden 2017 upeimpia ja mieleenpainuvimpia tarinoita. Tämän tarinan soisi jatkuvan ja toivon, että jatkossa saisimme lukea lisää August Pullmanin elämästä, koska hänen elämässään tulee varmaan joka päivä jotain uutta. Ja vaikka tarina on keksitty, se on monelle joka voi samaistua Augustiin todellista totta ja joka päiväistä elämää taistella kiusaamisen ja erilaisuuden parissa.