maanantai 5. joulukuuta 2016

John Green, Maureen Johnson & Lauren Myracle - Let it snow


John Green, Maureen Johnson & Lauren Myracle
Let it snow
WSOY, 2016

Kolme tarinaa jotka lomittautuvat toisiinsa tapahtumapaikkojen, henkilöiden, talven ja romantiikan kautta. Tärkeä päätekijä on myös joulu, suuret lumihankket, rakkaus ja talviset suudelmat. John Green on ennestään tuttu kirjailija suomalaisille lukijoille, aiempien menestyskirjojen Tähtiin kirjoitettu virhe, Kaikki viimeiset sanat, Arvoitus nimeltä Margo sekä Teoria Katherinesta. Tässä kolmen novellin kokoelmassa hän kirjoittaa novellin nimeltään Lumienkeli-ilmiö, se on taattua John Greeniä. Se on turvallinen tarina Greeniltä, ei mitään ylimääräistä vaan alusta loppuun asti vauhdikasta, mutta turvallista seikkailua lumihankien keskellä, päämääränä kahvila ja siellä odottava kohde.

Maureen Johnson on suomalaisille tuntematon kirjailija joka kuitenkin on kirjoittanut useita nuorten kirjaa ja on hyvinkin suosittu. Toivon mukaan hänen kirjoja myös tämän kokoelman myötä ilmestyisi kotimaisille markkinoille, sillä tarina jonka hän on kirjoittanut kertoo junasta jonka kyydissä istuu tyttö joka junan juututtua lumihankeen lähtee uuterasti etsimään erästä kahvilaa mutta matka sinne ei ole helppo. Hänen onnekseen seuraksi lyöttäytyy eräs tuntematon, jonka parissa matka tuiskujen ja hankien sujuu yllättävän lepposissa tunnelmissa. 

Kirjan viimeinen tarina on Lauren Myraclen käsialaa, aivan kuten Johnson on hän ennestään suomentamaton kirjailija. Hän on julkaissut muiden mukana olevien kirjailjoiden tapaan nuorten kirjoja ja on varsin lahjakas kirjailija jonka hän tuo hyvin esille Sikojen suojeluspyhimys -novellissaan.

Tämä, Let it snow, kirja on varsin oiva lukupaketti näin joulun alle, ja jo pelkästään tunnetun John Greenin mukana olo luo odotukset kirjan tasolle. Sen jo moni tietää että Green taitaa tarinoinnin nuorille, erityisesti romanttiset tarinat mutta myös Johnson ja Myracle tulevat heti tiukasti Greenin perässä ja sujuvasti nämä kolme kietovat tarinansa yhteen ja yhdessä niistä syntyy romanttisentäyteinen tarina, kirja josta ollaan jo tekemässä elokuvaa. Joten mikään turha kirja tämä ei ole.

Kirja ehdottomasti joulupakettiin romanttisen kirjallisuuden ystävälli ja myös niille jotka haluavat lukea välillä muutakin kuin rikoksista

maanantai 28. marraskuuta 2016

Alain Mabanckou - Pikku Pippuri


Alain Mabanckou
Pikku Pippuri
Fabriikki kustannus, 2016

"Pikku Pippuri on veijarimainen kasvutarina ja absurdi poliittinen satiiri Kongon 1970-luvun sosialistisen vallankumouksen kuohuista.
Pikku Pippuri kasvaa Dieudonné Ngulmumakon rautaisin ottein johtamassa orpokodissa, kunnes vallankumous jakaa kaikille uudet kortit. Pikku Pippuri ottaa kohtalonsa omiin käsiinsä ja karkaa satamakaupunki Pointe-Noireen. Onni johdattaa hänet Mama Fiat 500: ja tämän kymmenen tytön huomaan ja aran nuorukaisen elämä hymyilee, kunnes kaikki jälleen suistuu raiteiltaan.
Vastoinkäymisestä toiseen ajautuvan Pikku Pippurin naivistisessa seikkailussa sekä puidaan Kongon historiaa ja etnisiä jännitteitä että kirjoitetaan uudelleen Oliver Twistin, Mooseksen ja Robin Hoodin tarinaa."

Pikku Pippuri -kirja kertoo pojasta joka karkaa 1970 -luvun vallankumouksen keskellä orpokodista ja yrittää pärjätä kaiken kuohunnan keskellä  Pointe-Noiren satamakaupungin vilkkaassa sykkeessä. Pikku Pippurin on kustantanut turkulainen Fabriikki kustannus, jonka nettisivut sattumalta löysin ja kiinnostuin juurikin tästä kirjasta. Sen kirjoittaja Alain Mabanckou on ennestään hyvinkin tuntematon kirjailija meillä Suomessa ja tämä taitaakin olla maailmalla palkintun kirjalijan ensimmäinen käännös suomeksi. Pikku Pippuri on Mabanckoun yhdestoista romaani. Kirjailija opettaa ranskalaista kirjallisuutta Los Angelisissa. Mabanckou on Kongossa syntynyt kirjailija, joka on kirjoittanu niin romaaneita, runoteoksia ja esseeteoksia.

Mikäli pidät historiallisista kirjoista, kuten tässä käydään aika hyvin läpi Kongon historiaa ja eläytetään sitä Pikku Pippurin elämän kautta on tämä juurikin oiva kirja sinulle. Se on myös hauska tarina, vaikka onkin hyvin surullinen mutta tarina itsessään luo valoa pimeyteen ja antaa toivoa jokaiselle joka sitä tarvitsee.

Fabriikki kustannus tekee hienon kulttuurillisen aloituksen tuomalla Mabanckoun uusimman teoksen suomennettuna lukijoille. Toivottavasti tämä kirja löytää lukijansa ja saamme jatkossakin lisää Mabanckoun teoksia käännettynä. Mabanckou on jo nyt lunastanut paikkansa yhtenä mielenkiintoisista kirjailijoista maailmalla ja häneltä voidaan odottaa vaikka minkälaista tulevaisuutta.






torstai 24. marraskuuta 2016

Tuija Lehtinen - Väärä vainaja


Tuija Lehtinen
Väärä vainaja
Crime Time, 2016

Wikipedian mukaan Tuija Lehtinen on vuonna 1954 Helsingissä syntynyt kirjailija ja toiminut vuodesta 1984 lähtien vapaana kirjailijana. Lehtisen esikoisteos Rosan talo julkaistiin myös vuonna 1984, ja sen jälkeen Lehtisen kynästä on ilmestynyt kirjoja tasaseen tahtiin niin aikuisille kuin nuorille. Hänet tunnetaan erityisesti aikuisille suunnatuista viihteellisimmistä kirjoista sekä nuortensarjoista kuten Laura, Rebekka ja Mirkka

Myönnän, että Tuija Lehtisen nimi oli minulle täysin outo ennen kuin sain tämän Väärä vainaja kirjan käsiini, se on Lehtisen ensimmäinen dekkari. Kun vaimoni näki kirjan, hän kysyi onko tuo se sama Lehtinen joka kirjoittaa niitä "hömppäkirjoja" ja asiaa tutkittua totesin että juurikin sama. Kun kuulin ja luin mitä Lehtinen on aiemmin kirjoittanut heräsi epäilys, että mitä oli luvassa ja miten Lehtinen osaa hypätä yhtäkkiä dekkaristin housuihin ja kirjoittaa murhista.

Väärä vainaja aloittaa uuden kirjasarjan, jonka pääosassa on Erja Repo niminen henkilö. Hän on juuri poliisin virasta eläkkeelle käänyt ja alkaa selvittämän äitinsä kuolinpesää. Tapahtumat saavat alkunsa kun oven taakse ilmestyy Jenni -niminen henkilö jolla on epäilykset, että hänen kummitätinsä tilalla on tuhkattu ja haudattu toinen vainaja, ei niinkään hänen kummitätinsa.

Erja Revon tutkimuksia -sarjan aloitusosa on päähenkilön esittelykirja, kuten useimmiten sarjojen aloituskirjat tuppaavat olevan ja itse kirjassa tapahtuvat asiat jäävät taka-alelle, se on ymmärrettävää että lukijan pitää saada tietää Erja Revosta oleelliset tiedot ja kun sarjan toinen kirja ilmestyy enää ei tarvitse päähenkilöä niin esitellä vaan voidaan tuoda kirjan sivuille enemmän toimintaa ja mahdollisesti jopa vielä kirjaa enemmän dekkarihenkiseksi mitä tämä aloitusosa.

Tuija Lehtinen osaa eittämättä kirjoittaa hyvin ja sen hän osoittanut jo lukuisilla kirjoilla joita on julkaistu, vaikka tämä olikin ensimmäinen minun lukemani Lehtisen kirja, ei se jääne viimeiseksi vaan odotan jatkoa Erja Revon tutkimuksiin ja ehkäpä jo tulevissa osissa Lehtinen saa tarinaan enemmän räiskettä ja pystyy luomaan vakuuttavan maineen myös dekkaristina. Tämä ei ole huono aloitus sarjalle, se on kehityskelpoinen ja varmasti tulee herättämään huomiota jatkossakin.



lauantai 19. marraskuuta 2016

Hanna-Riikka Kuisma - Viides vuodenaika


Hanna-Riikka Kuisma
Viides vuodenaika
Like, 2016

Valkoinen valo oli ensimmäinen lukemani kirja kirjailija Hanna-Riikka Kuismalta. Viides vuodenaika on lahjakkaan porilaisen kirjailijan neljäs romaani. Kuisma kirjoittaa hyvin yhteiskunnallisista asioista, niistä jotka lähestulkoon sivuutetaan sanomalehtien sivuilla vain yhdellä lauseella mutta ei kerrota mitä on sen lauseen, sen tarinan takana. Kuisma kuvaa tämän vähäpätöiseltä kuulostavan lauseen takana olevan tarinan omalla maagisella tavallaan. Kuisma kertoo mitä voi tapahtua ihmismielessä kun se on sairas ja se tarvitsee apua. Mitä me näemme, ja mitä me koemme, mitä me tulemme kokemaan. Hän kirjoittaa terävää tekstiä, se satuttaa, se jättää miettimään mikä on oikein mikä väärin. Oikein on se, että Kuisma kirjoittaa ja kertoo tarinoita joita harva pystyy kertomaan näin paatoksisella kerronnalla kuin Kuisma tekee. Hän on yksi tämän hetken mielenkiintoisimmista kirjailijoista joka ansaitsisi tulla enemmän julki.

Kuisma kirjoittaa mielenkiintoisia lauseita sisältäviä kappaleita. Niissä on runollista viehätysvoimaa ja ne vie mennessään. Hän Pystyy kertomaan asian kuin asian niin että lukijalle jää mieleen vain se tärkein sanoma. Aivan kuin kirjailija tunkisi lukijan päähän uutisvirtaa ja jättäisi aivoille työksi tutkia sanoma läpikotaisin.

"Lintufobiasta kärsivä Luna herää siskonsa talosta vailla muistikuvia. Hän jäljittää kadonneita vuosia terapiassa, ja vähä vähältä menneisyys palautuu hänen mieleensä, mutta uskaltaako hän seurata fobiaansa liittyviä muistikuvia? Samaan aikaan talossa tapahtuu arkijärjen ylittäviä asioita, ja Luna pelkää niiden liittyvän hänen menneisyyteensä.Viides vuodenaika on tummasävyinen romaani traumasta ja siitä selviämisestä. Se on tarina siskosten välisestä siteestä, rakkaudesta ja elämästä sairauden kanssa."

 Hanna-Riikka Kuisman kirja Viides vuodenaika on vuoden 2016 mielenkiintoisin, ehkäpä jopa parhain kirja jota kuluvana vuonna on julkaistu. Omalla asteikolla se yltää kirkkaasti top vitoseen asti. Vaikka itse olen enemmän dekkarinlukija, niin Kuisman kirjassa on jotain joka pitää otteessaan. Ensin on Kuisman käyttämä kieli, sitten tarina, kolmanneksi sen ajankohtaisuus ja lopuksi Kuisma kertoo todellakin sen mitä pienen otsikon takana sanomalehdessä voi piillä.

keskiviikko 16. marraskuuta 2016

Juha Jyrkäs - Rutaimo


Juha Jyrkäs
Rutaimo
Salakirjat 2016


Kirjailija, sanoittaja, runoilija, kanneltaja, fennougristi (mitähän vielä) Juha Jyrkäs on syntyjään raumalainen kulttuurin moniottelija joka tekee omalla tyylillään tunnetuksi kalevalaista runomittaa. Hän kertoo tarinaa myyteistä ja legendoista. Rutaimo on Kultala -trilogian päättävä osa, aiemmat osat Ouramoinen (2014) ja Uniaika (2015) tekivät tutuiksi lukijoille jo kirjailijan lahjakkaan taidon jota hän tässä viimeisessä osassa tuo lahjakkaasti esille. 

Jyrkäs ei säästele sanoja, tosin se on väärä ilmaisu, koska juurikin tässä muodossa kirjoitetu tarina pitää tehdä tietyin säännöin, kahdeksan tavua per rivi. Mietein kirjaa lukiessani, että kuinka paljon loppujenlopuksi kustannustoimittaja pystyy vaikuttamaan tekstiin, koska hänen pitää saada pysymään kalevanmitta oikeanlaisena, jos hän muutta yhtä sanaa, ja se ei ole tavumäärältään sama kuin aiempi joutuu muokkaamaan koko lausetta. Tokihan näin on muutenkin mutta uskoisin, että juurikin kalevalamittaisessa lauseessa kirjailjan pitänee tehdä heti alusta asti aika tarkkaa ja harkittua tekstiä.

Juha Jyrkäs, oppivainen
sananniekka taitavainen
loihti trilogian moisen
legendan, tarun Kultalan.

Taito hanskassa kynäillen
Ouramoisen, Uniajan
sekä myöskin tään Rutaimon
Teksti kulkee, sanat vaihtuu
tarina, legenda, Jyrkäs

Lisää näitä Jyrkäs hyvä








perjantai 11. marraskuuta 2016

Karl Ove Knausgård - Talvi


Karl Ove Knausgård
Talvi
Like, 2016


Talvi on toinen osa Karl Ove Knausgårdin neliosaiseen ns. vuodenaika sarjaan jossa hän kirjoittaa lyhyitä tarinoita syntymättömälle tyttärelleen, joka tässä sarjan toisessa osassa muuttuu syntymän vuoksi vastasyntyneeksi tyttäreksi. Kirja sarjan aloitti Syksy, joka ilmestyi aiemmin tänä vuonna ja kirjasarjan päättävät osat Kevät ja Kesä ilmestyvät 2017. 

Knausgård kertoo tarinoita mm. syntymäpäivästä, heijastimistä, kylmyydestä, nenästä, seksistä, variksista, Georg -nimisestä miehestä sekä seitsemänkymmentäluvusta.

Tämän kirjan kohdalla jotenkin tuntui, että onko Knausgårdilta loppunut hyvät ideat vai mikä hänelle on tullut. Syksy kirjan tarinat ja kertomukset vielä jotenkin kantoivat ja niitä oli mukava lukea, mutta kun lukee näitä Talvi kirjaan kerättyjä kertomuksia tyttärelle ne tuntuvat välillä liiankin puuduttavilta. Ehkä hänelle on syntynyt vain pakonomainen tarve saada kerrotuksi jostain mutta niistä tarinoista on tullut väkinäisiä ja tuskalla tehtyjä. Toivon, että Kevät -kirja palauttaisi jälleen uskoni Knausgårdiin ja valjastaisi meidät lukiajt jälleen siihen uskoon, että kirjailijan kirjoja kannattaa edelleenkin lukea vaikka pientä notkahdusta on tullut.-

Knausgård osaa kirjoittaa hauskasti tarinoita ja kertoa normaaleista joka päivän asioista kuten nenä, hän kirjoittaa mm. näin: "Useimat muut ruumiinaukot voi sulkea joko sulkijalihaksela, kuten peräaukon ja suun, tai ihopoimulla, kuten häpyhuulilla ja esinahalla, ja korvissa on sisäpuolella pysyvästi umpinainen seinä. Vain sieraimet ovat aina auki."  Näinhän se totuus nenästä menee, se on aina auki.

Näin alkaneen talven keskellä odotan myös Knausgårdilta valoisampaa Kevättä. Talvi kuitenkin pelastaa monta valotonta iltaa. Tarinoita voi nauttia rauhassa pari päivässä ja pohtia niitä ja jatkaa taas kun on niiden aika. Parasta kirjassa on se, että voi hakemistosta etsiä sanojen perusteella tarinan joka saattaisi kiinnostaa, kuten esimerkiksi tarina nimeltä Nenä.


lauantai 5. marraskuuta 2016

Tuomas Kyrö - Mielensäpahoittajan keittiössä


Tuomas Kyrö
Mielensäpahoittajan keittiössä
WSOY, 2016


Kyllä syntyy paras ruoka perunasta, voista ja leivinuunista. Tässä lättähatuillekin soveltuvassa keittokirjassa Mielensäpahoittaja neuvoo, kuinka kala savustetaan ja kinkku paistetaan. Kirja sisältää Mielensäpahoittajan ainutlaatuisia näkemyksiä ruoasta, noin 100 herkullista reseptiä, valmistusohjeet ja ruokahalua nostattavia kuvia.

Tuomas Kyrö, tai WSOY, jatkaa Mielensäpahoittaja teosten sarjaa nyt uudella keittiökirjalla. Se tuo lukijan eteen perinteiset ruuat joita voit kuvitella pappasi ja mummusi syövän ja puhuvan niistä vaikka itse et aina ole kärryillä mistä on kyse. Kirja on jaettu seitsemään osaan: Karjasta, järvestä, perunamaasta, pellosta, sokurista, vierailta ja kellarista.

Itseni yllätti lukea kirjasta reseptit jotka ovat lähtöisin aivan muualta kuin Suomesta, jotenkin omaa päähäni ei iskostuisi ensimmäisenä istumassa Mielensäpahoittajan kanssa samassa ruokapöydässä syömässä vaikkapa Chili con carnea. Olen pitänyt hahmoa peri suomalaisena äijänä, miehenä joka ei tikullakaan koskisi mihinkään vieraaseen.
Mutta näköjään maailma muuttuu ja muuttuu Mielensäpahoittajakin. Tokikin nämä vieraat reseptit ovat nykyaikana tuikitavallisia reseptejä mutta raaka-aineiden hankinta voi jostain pienestä maalaiskunnasta teettää ongelmia kuten kaffirlimenlehti. Kyseessä on Kaakkois-Aasiassa kasvavan pienen sitrushedelmäpuun lehti joka on tärkeä osa thaimaalaista ja indonesialaista keittiötä.

Läskisoosi, karjalanpaisti, kaalikääryleet, erilaset laatikot ja muut tutut ruuat kuuluvat tähän keittokirjaan. Reseptien lisäksi kirjan ns. välijuonnot on tuttua Mielensäpahoittaja tyyliä, joten kirja on erittäin sopiva lahja tulevalle Isänpäivälle tai jouluksi niin miehille kuin myös naisillekin, miksi ei.

Kauaa ei tarvitse odottaa kun tulee seuraava Mielensäpahoittaja -kirja ja se on Hiihtokirja.



"Kyllä koittaa jokaisen juhlan jälkeen tavallinen tiistai. Silloinkin on syötävä. Hyvin ja riittävästi."