lauantai 24. syyskuuta 2016

Tapani Bagge - Maan korvessa ja muita pimeitä tarinoita


Tapani Bagge
Maan korvessa ja muita pimeitä tarinoita
Aviador, 2016

Laatudekkaristina tunnettu Tapani Bagge vie absurdien tarinoiden kokoelmassaan lukijan mustan huumorin ryydittämälle matkalle ihmismielen pimeimpiin sopukoihin.  Maan korvessa – ja muita pimeitä tarinoita naurattaa ja valvottaa. Sitä ei voi suositella unilukemistoksi; arkipäivän pimeydestä yön hourupäisiin tunnelmiin vaihtuvat kertomukset on kirjoitettu ahmittaviksi. Hämeenlinnalaistunut, perusteellisen ”Jerry Cotton -koulun” aikanaan käynyt keravalaiskirjailija osoittaa taas kerran, ettei taiteella ja viihteellä ole rajaa.


Tapani Baggen pimeiden tarinoiden sarja saa jatkoa. Kirjasarjan ensimmäinen osa Hukkareissu, ilmestyi 2013 (kust. Turbator).

"Maan korvessa kulkevi lapsosen tie.
Hänt' ihana enkeli kotihin vie.
Niin pitkä on matka, ei kotia näy..."

Jotenkin alkoi päässä soimaan Maan korvessa kappale kun otti kirjan käteen. Kuten kirjan nimi kertoo se sisältää pimeitä tarinoita, kirja itsessään on jo kannesta lähtien "pimeä", oikeastaan hämärä, se on täynnä outoja tarinoita. Osassa on pää mutta aika monesta puuttuu se häntä joka tarinaan tarvitaan.

Tapani Bagge on kirjailijana erittäin tuottelias ja hänen teosten määrässä on vaikea pysyä perässä, mutta tämä kirja taitaa olla järjestynumeroltaan 98. Ja hänen sadas kirjakin on jo ilmestynyt, joka on opas dekkarinkirjoittajille. Bagge tunnetaan varmaan parhaiten dekkareista vaikka taitaa olla julkaissut enemmän lastenkirjoja. Nämä pimeät tarinat on suurinosa ennenjulkaisemattomia mutta osa on julkaistu hieman eri muodossa lehdissä.

Vaikka en ihan heti päässyt näihin tarinoihin mukaan ja jotkut vaativat jopa kolmeen kertaan lukemisen huomaa teksteistä että Bagge osaa kirjoittaa hyvin älykköä tekstiä joka laittaa tavallisen lukijan lukemaan. Pimeät tarinat sopivat hyvin kirjailijalle joka pukee päällensä Hawaiipaidan ja puvun takin. Kiitos Bagge näistä lyhyistä hyvin pimeistä tarinoista, joiden parissa kyllä viihtyy ja jotka laittaa ajattelemaan, että mitähän vittua kirjailija on oikein tarkoittanut näillä tarinoilla.


perjantai 23. syyskuuta 2016

Juha-Pekka Koskinen- Helmikuun kylmä kosketus


Juha-Pekka Koskinen
Helmikuun kylmä kosketus
Crime Time, 2016


Helmikuun kylmä kosketus on toinen osa Murhan vuosi -kirjasarjaan. Sen aloitus osa ilmestyi vuoden 2016 alussa ja oli nimeltään Tammikuun pimeä syli. Sarjan kolmas osa ilmestyy 2017, ja se on nimeltään Maaliskuun mustat varjot. Vaikka kirjasarjan osien nimissä on havaittavissa tietynlaista synkkyyteen viittavia termejä kuten kylmä, pimeä ja musta niin kahden ensimmäisen osan perusteella sitä ne eivät ole vaan JP Koskinen on luonut hyvinkin mukavahenkisen kirjasarjan.

Kirjasarjan toinen osa Helmikuun kylmä kosketus oli ahmittavan hyvä kirja. Oikeastaan tämä oli varmaankin ensimmäinen kirja ikinä jonka olen lukenut yhdeltä istamalta kannesta kanteen. Vaikka olen fanittanut mm. Reijo Mäkeä jo useamman vuoden ja JP Koskisen tuotanto on tullut tutuksi vasta parin viimeisen vuoden aikana niin hän on kirjailija, tai pitäisi kirjoittaa oikein isolla Kirjailija jonka tuotantoon kannattaa tutustua koska häneltä löyty monipuolisuutta ja jos rakastat dekkareita ja jännitystä niin Murhan vuosi vie mennessään.

Kirjasarjan ensimmäinen osa oli vielä hieman lukijoiden tutustuttamista hahmoihin ja itse kirjasarjan sisältöön mutta toinen osa oli jo täyttä rautaa.
Tarina kulki eteenpäin alusta loppuun, se ei tuonut väsymystä missään vaiheessa ja kun henkilöhahmoihin, juoneen ja tapahtumapaikkoihin oli luotu oikeanlainen tasapaino tekee tämä kirja vahvaa jälkeä vuoden 2016 dekkaririntamalla.

"Helmikuun kylmässä kosketuksessa jäljitetään Hämeenlinnan kaupunginjohtajan pojan kaappaajaa."
Olen aiemmissa blogiteksteissä hehkuttanut jo eräitä dekkaristeja ja tarjonnut heille palkinto vuoden parhaasta dekkarista. Pitänee korjata lausuntoja ja jättää tilanne hyvin avoimeksi, koska nyt on niin monta ottajaa Vuoden Johtolanka -pystille, että valinnantekijöillä tulee olemaan todella, todella, todella vaikeaa...mutta jos itse olisin valitsemassa niin aika kovana meriittinä pidän juuri tuota, että ne malttanut lopettaa lukemista vaan laskin kirjan kädestä vasta kun se oli luettu.

Vuosi 2016 tulee olemaan murhan vuosi!

torstai 22. syyskuuta 2016

John Lloyd & John Mitchinson - Tietoa kaikkitietäville


John Lloyd & John Mitchinson
Tietoa kaikkitietäville
Otava, 2016

Tämä kirja ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 2008, 2016 ilmestyi nidotun kirjan ensimmäienn painos.

Kuka keksi puhelimen?
...entä
Kuka keksi höyrykoneen?
...ensimmäiseen yleensä vastataan Alexander Bell vaikka oikea vastaus on Antonio Meucci ja taas höyrykoneen keksijä on Hero, joka noin 1600 vuotta ennen Newcomenin vuonna 1711 keksimää hörykonetta oli jo keksinyt sen.

Kirjassa on yli 200 kysymystä ja niihin vastaus. Se kyseenalaistaa monet tiedot joita olemme olettaneet oikeiksi mutta kun olet lukenut tämän kirjan huomaat että olet koko ikäsi ollut väärässä. Kirja on erittäin mainio tietokilpailukirja vaikkapa illan istujaisiin. Veikkaan, että aika moni ei tiedä kirjassa esitettyjä asioita tai jos tietää niin ei ainakaan perusteluita oikean vastauksen takana. Kaikkihan rakataa nippelitietoa jolla voi päteä tutussa ja tuntemattomassa porukassa, eli juuri tämä kirja on heitä varten, niille jotka haluavat tehdä vaikutuksen jokseenkin turhallakin tiedolla mutta joskus siitäkin voi olla hyötyä.

Kirja on erittäin viihdyttävä ja tarjoaa paljon vastauksia, esimerkiksi mitä hilloa on alkuperäisissä Jaffa-kekseissä ollut, ei ole ollut appelsiiniä vaan aprikoosia, tiesitkö?

Saman tyyppisiä kirjoja on julkaistu useita, ja osittain niissä on samaa tietoa mutta tämä kirja tarjoaa myös hyvät perustelut väitteilleen tai tosiasioille ja luultavasti jos tätä kirjaa käytät illanistujaisissa saattaa edessä olla jopa pientä kinaa tosiasioista, mutta painettuun sanaan voi aina vedota että se on totta, ei ystäväsi tietämys.

Kirjalla on englantilaiset tekijät ja se osoittain näkyy myös kysymyksissä, ehkäpä kirjasta olisi saanut vielä mielenkiintoisemman jos aihealueita olisi kerätty ympäri maailmaa. Suomesta jotain mitä jokainen suomalainen olettaa tietävänsä vaikka onkin väärässä.







maanantai 19. syyskuuta 2016

Tuomas Kyrö - Mielensäpahoittaja: Miehen työt


Tuomas Kyrö
Mielensäpahoittaja: Miehen työt
2016, WSOY

Melkein voi jo kutsua, että Mielensäpahoittaja on käsite suomalaisessa kirjallisuudessa, kukapa ei olisi kuullut hokemaa "Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun..." Erityisesti vuosi 2016 tulee olemaan Tuomas Kyrön Mielensäpahoittajalle vilkas vuosi. Ensin ilmestyi tämä Miehen työt, seuraavaksi tulee Mielensäpahoittajan keittiössä ja vielä talven korvalle Mielensäpahoittajan hiihtokirja. Keväällä tulikin tiedote WSOY:ltä:
"WSOY ja kirjailija Tuomas Kyrö ovat solmineet monivuotisen yhteistyösopimuksen Mielensäpahoittaja-brändin ympärille. Yhteistyö sisältää uusien Mielensäpahoittaja-kirjojen julkaisemisen Suomessa, tuotteistusyhteistyötä sekä kirjojen julkaisemisen Saksassa ja Isossa-Britanniassa."
"Miehen työt kokoaa yksiin kansiin kaikki ihmisen elämässään tarvitsemat sisä- ja ulkotyöt. Mielensäpahoittaja ohjeistaa, kuinka emäntä hankitaan ja halot hakataan. Nykyihmisen tulee tietää kuinka renkaat ja vaipat vaihdetaan. Villasukan parsiminenkin on katoavaa kansallisperinnettä. Kirja sisältää töiden seikkaperäiset ohjeet asiantuntijoiden vinkeillä."Leivinuunit ovat yksilöitä niin kuin lapset taikka emännät. On tehtävä vähintään seitsemän perusvirhettä ennen kuin tietää mitään. Eli sen että vähän tietää ihminen. Millaisella pesällisellä lähdetään liikkeelle, missä vaiheessa lisätään puita, mitä puita, kuinka monta pesällistä kokonaisuudessaan, missä vaiheessa naapurin Kolehmainen tulee kolkuttelemaan oven taakse..."

Miehen työt -kirja pitää sisällään ne kaikki työt joita miehen pitää osata tehdä, ja tämän kirjan jälkeen ainakin osaa. Esim. miten toimit kun lavuaari ei vedä tai miten vaihdat vauvalle vaipan. Kirja on mukavasti kyllästetty suurilla kuvilla jossa tämä salaperäinen Mielensäpahoittaja esiintyy eri askareissa, lukijalle on jätetty pohdittavaksi kuka tämä kirjassa Mielensäpahoittajana esiintyvä mies on, onko se Kyrö itse vai Antti Litja, sitä ei kirjassa kerrota ja naamakin on aina ovelasti peitetty ettei tunnistaminen onnistu.

Miehen työt kirja on varmaan takuuvarma lahja isänpäiväksi, sitä ei pidä ottaa tosissaan vaikka siinä kerrotuilla ohjeilla varmasti osaat tehdä asiat kuntoon. Seuraavaksi voidaankin sitten odottaa keittokirjaa:

"Kyllä syntyy paras ruoka perunasta, voista ja leivinuunista."

Toivotaan että nämä vuoden 2016 lopussa ilmestyvät Mielensäpahoittajan voisiko sanoa DIY -kirjat ovat välipala sille, että ensi vuodelle voisi odottaa jo uutta Mielensäpahoittajat tarinaa tai novellikokoelmaa.

Kyllä minä niin paljon odotan seuraavaa kirjaa.




lauantai 10. syyskuuta 2016

Karl Ove Knausgård - Syksy


Karl Ove Knausgård
Syksy
Like, 2016
suom. Jonna Joskitt-Pöyry

Kuva: Thomas Wagström
"Karl Ove Knausgård (s. 1968 Norjassa) asuu Ruotsissa vaimonsa ja neljän lapsensa kanssa. Hän on yksi Pohjoismaiden tunnetuimmista ja ylistetyimmistä nykykirjailijoista. Norjassa monta kertaa palkittu Knausgård on ollut kahdesti ehdolla Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon saajaksi. Taisteluni-sarja on ollut Pohjoismaissa huima arvostelumenestys ja bestseller-listojen kärkinimi, ja sarjan käännösoikeudet on myyty kymmeniin maihin."


Knausgårdin Syksy aloittaa uuden neliosaisen kirjasarjan ja kuten päätellä saattaa seuraavien kirjojen nimet ovat Talvi, Kevät ja Kesä. Kustantajan sivuilla kirja esitellään näin:
"Lapsi on syntymässä. Ja isä istuutuu kirjoittamaan hänelle. Isä, kirjailija, haluaa kertoa lapselle, mikä häntä odottaa, millaiset miljardit ilmiöt ja aineet, eläimet ja ihmiset, joita kutsumme maailmaksi. Hän kirjoittaa auringosta ja mäyrästä, termoksesta ja pissasta, sängystä ja yksinäisyydestä, samalla kun lapsi kasvaa pimeydessä. Syksy ja Talvi ovat kaksi ensimmäistä kirjaa neljäosaisesta henkilökohtaisesta ensyklopediasta. Sen lyhyet tarinat, yksi vuoden jokaiselle päivälle, paljastavat fantastisen maailman ympärillämme uudella, yllättävällä tavalla"


Knausgård tunnetaan hänen mestarillisesta teossarjasta Taisteluni, johon on ilmestynyt kuusi osaa, viimeisin tänä vuonna. Myönnän etten ole lukenut ainuttakaan kyseistä sarjaa, mikä lienee pienimuotoinen häpeä koska kun tutustuin tähän Syksy -kirjaan pidin Knausgårdin tyylistä kirjoittaa: hän kirjoittaa suoraa, kiertelemättä asioita. Hän pystyy esittämään asian, jonkin yksinkertaisen asian, hyvin selvästi tai jos hän haluaa hän voi kirjoittaa sen niin epämääräisesti että lukijalle tulee paha olo, mutta senkin hän tekee kuitenkin niin että lukijan pitää ahmia tekstiä kokoajan eteenpäin.

Tarinat ovat syvällisiä, hauskoja, nykyaikaisia, ajatuksia herättäviä.

Syksy sisältää lyhyitä tarinoita, niitä kirjoittaa mies josta on tulossa jälleen isä. Hän haluaa kirjoittaa lapselle mikä maailmassa on niin ihanaa ja mikä on niin ärsyttävää, kaiken hän kirjoittaa pilke silmäkulmassa ja hän saa ihan arkisenkin asian tuntumaan ihan normaalilta.

Knausgårdin lyhyitä tarinoita on mukava lukea, vaikka jossain välissä tuntuikin toiston tuntua, mutta kun otat esiin seuraavan tarina on se jälleen erilainen kuin aiempi. Odotan mielenkiinnolla seuraavaa osaa ja myös koko kirjasarjan valmistumista suomeksi.

Kansitekstissä kerrotaan, että on lyhyt tarina vuoden jokaiselle päivälle, mutta Syksy kirja sisältää kolme kuukautta ja jokaisessa niissä on 20 tarinaa, eli ei aivan yhtä jokaiselle päivälle.

maanantai 5. syyskuuta 2016

Tommi Liimatta - Sami Yaffa -Tie taipuu


Tommi Liimatta
Sami Yaffa - Tie taipuu
omaelämäkerta
Like, 2016


Sami Yaffa on tuttu nimi monesta, suositusta, bändistä, eritoten Hanoi Rocks, New York Dolls, Pelle Miljoona Oy ja Mad Juana. Hänen suosionsa ei jää pelkästään Suomen rajojen sisäpuolelle, vaan Yaffa on kansainvälisen tason tähti, arvostettu mies piireissä. Hänestä saa nopeasti tämän omaelämäkerta kirjan, Sound Tracker kirjojen sekä samaisten TV -sarjojen perusteella erittäin sympaattisen miehen kuvan, sekä ennenkaikkea miehen joka tietää asioista ja haluaa ottaa selvää niistä. Musiikki on number one tälle miehelle.

Kirja kertaa melkoisen tarkasti miten Sami Takamäestä tuli ensin Sam Sodomy, sen jälkeen Sam Yaffa ja miten viimein Sami Yaffa valloitti soitollaan ilta illan jälkeen jokaisen klubin jossa oli esiintymässä eri kokoonpanoissa. Kirja on kirjoitettu juurikin niin kuin olettaa sen Sami Yaffan suusta kuulevan, se on välillä karskia sekoitusta suomea sekä englantia, hyvä niin koska se tuo kirjaan elävyyttä ja sitä aitoa Yaffaa, juuri sellaista mitä hänen kuulee puhuvan televisiossakin. Maailman kärpänen on purrut Yaffaa heti pienestä pitäen ja hän on tottunut kulkemaan menestyksen mukana teinipojasta lähtien, jo silloin kun muut vasta diggasivat jotain sellaista mitä Yaffa soitti, isoilla lavoilla.

Sami Yaffaa arvostetaan ja ehkäpä se on yksi syy miksi hän on päässyt soittamaan niin monen arvostetun muusikon kanssa. Yaffa tekee tinkimätöntä työtä oman musiikkinsa eteen ja uskon, että hän myös haluaa soittaa ja kokea uutta, maailman musiikkia, niin paljon kuin mahdollista. Jos odotat kirjalta läpileikkausta Yaffan yksityiselämästä, tulet pettymään, sitä et meinaan saa vaan saat reilun paketin Yaffan urasta. Varmaan ihmisiä kiinnostaa tietää mikä mies on Sami Yaffa kotioloissa, siitä kerrotaan hieman, hän on rakastava isä ja kertoo, että hänen mukanaan on naisen vaikea pysyä tai naiselta vaaditaan paljon kestämistä koska hän on todella paljon poissa himasta.


Tie taipuu, Sami Yaffan omaelämäkerta on yksi parhaimpia musiikkialan omaelämäkertoja, koska se on kirjoitettu tyylillä joka sopii jokaisen suuhun, ja jos ei sovi niin pitää katsoa itseään peilistä ja opeteltava lukemaan sitä kieltä mitä nykyisin joka puolella puhutaan, ei ihan puhdasta suomea vaan suomea hieman murtaen ja slangittain.


VAROITUS!

Kirjaan jäät koukkuun ja yhtäkkiä huomaat, että se on jo loppunut.

sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Stephen King - Mersumies


Stephen King
Mersumies
Suom. Ilkka Rekiaro
Tammi, 2016

On totuttu siihen, että kun Stephen Kingiltä tulee uusi kirja on se täynnä kauhua, scifiä ja niiden sekoitusta mutta nyt tulee todellinen yllätys: Stephen Kingin uusin kirja on dekkari, siitä puuttuu scifi ja kauhu, on vain perinteistä dekkarihenkeä. Juuri tämä sai minut tarttumaan tähän kirjaan, muuten Kingin tuotanto on jäänyt aika vähälle lukemiselle. Jännän yksityiskohdan tekee se, että ensimmäinen kirja jonka luin Kingiltä oli Christine, tappaja-auto (1983) ja nyt luin Mersumiehen, jossa viitataan myös tähän -83 ilmestyneeseen teokseen tai oikeastaan mainitaan kirjasta tehty elokuva ja viitataan siihen.


Rikosetsivä Bill Hodges alkaa jahtaamaan Mersumieheksi ristittyä tappajaa, joka käyttää tappovälineenä autoaan. On myös Chat -palsta nimeltään Sinisen sateenvarjon alla, jonne Hodges tahtomattaan joutuu keskustelemaan Mersumiehen kanssa. Tarina kulkee jouhevasti eteenpäin perinteiseen dekkarihenkeen, on kaksi miestä jotka käyvät täysillä toistensa kimppuun yrittäen murtaa jomman kumman tekemään sen ratkaisevan virheen, joko rikosetsivä tekee virheen ja hukkaa Mersumiehen tai Mersumies tekee virheen ja jää kiinni. Onneksi Hodges saa apua tutultaan Jeromelta ja sekä hieman omalaatuisen Hollyn joiden avulla hän viimein pääsee kunnolla kamppailemaan tätä armottomasti tappavaa miestä vastaan.

Mersumies aloittaa Stephen Kingiltä trilogian jota ilolla aion lukea myös eteenpäin.


HUOM! alla oleva teksti on näyte siitä millaista painojälkeä omistamani Mersumies sisälsi.
* * * * *
Kirja oli positiivinen yllätys, mutta pienen miinuksen annan itse kirjalle, en tekstille vaan painojäljelle joka oli todella heikkotasoista pitkin kirjaa, lieneekä ns. maanantaikappale kun yli puolet kirjan sivuista oli lähes vaalean harmaata tekstiä ja sitten taas tuli vuoroon mustaa tekstiä joka nopeasti muuttui jälleen harmaaksi. Toivottavasti vain minulla oli tällainen kappale, jotta muut pystyvät lukemaan tekstinsä hyvin eikä tihrustaa harmaata tekstiä.