Siirry pääsisältöön

Marko Lönnqvist - Elämäni gangsterina


Marko Lönnqvist
Elämäni gangsterina
toim. Jarkko Sipilä
Crime Time, 2016

"Rikostoimittaja Jarkko Sipilä on toimittanut moottoripyöräjengin jäsenen muistelmat. Ennenäkemätön kuvaus liivijengien tiukasti salatusta, huumehöyryisestä ja väkivaltaisesta maailmasta."


En yleensä lue paljoakaan elämänkerta kirjallisuutta, mutta Marko Lönnqvistin tarina tuntui kiinnostavalta ja se sai tarttumaan kiinni kirjaan. Tämä on elämänkerta jollaista en ainakaan muista että olisi ennen julkaistu tai ne ei ainakaan ole saanut niin suurta mediahuomiota. Yksi syy lienee siinä, että kirjan kirjoittaja on yksi Suomen vaarallisemmaksikin rikolliseksi tituleerattu entinen Cannonball jengin jäsen. Yleensä nämä jengin jäsenet mielletään rikollisiksi mutta jokaisen miehen taustalla on kuitenkin yleensä normali perhe-elämä ja moottoripyörä touhu on heidän harrastus, työ tai ainoa vapaa-ajantoimi kotona odottavasta perhe-elämätä.

Äskettäin Arman Alizad vieraili Arman Pohjatähden alla ohjelmassaan samaisen jengin riveissä, ja kun katsoo sen ohjelman jengiläiset vaikuttavat normaaleilta moottoripyörämiehiltä ja kuten he itsekin sanoivat aina joukkoon mahtuu niitä mätämunia joiden maineen ja rikollisuuden kautta leimataan koko jengi.

Kirja on kirjoitettu alunperin "vanhaan malliin" ruutupaperille ja kirjoituskoneella. Kirjan teksti on suoraa puhetta karskin miehen suusta, välillä hän jopa teksin keskellä opastaa nykynuorisoa esimerkiksi siitä että soitettiin lankapuhelimella ja kommentoi siihen väliin, että tyyliin "uskokaa, että silloin ei oikeasti ollut mitään vitun kännyköitä." Tarina on suorasukainen kertomus oikeasta elämästä mitä Lönnqvist on elänyt ja pelännyt.

Elämäni gangsterina kirja on uskoakseni rehellinen kertomus Lönnqvistin elämästä, hän oli nuori poika joka joutui väärille raiteille koska hänelle ei riittänyt se mitä ympärillä ja tutuissa piireissä tapahtui, hän halusi elää enemmän.

Kirja onkin ollut suuri hitti ja sen ensipainos myi loppuun hetkessä ja kun kirjan on lukenut tietää miksi näin tapahtui. Tarina on hurja, sellainen joka kiinnostaa ennenkaikkea nuorisoa koska jengiläisten moottoripyörät ovat tuttu näky jo monessa kaupungissa. Tarina on aito, se on aito kuvaus yhden miehen elämästä, se on tarina suomlaisen miehen taistelusta niin jengin kuin oman elämänsä puolesta.




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Seppo Jokinen - Vakaasti harkiten

Seppo Jokinen Vakaasti harkiten CrimeTime, 2017
Yhden sivulaukauksen jälkeen Jokinen tekee taas selvää jälkeä
Otsikossa viittaa Jokisen edelliseen dekkariin, Rahtari, joka oli (huom! omasta mielestäni) yksi Jokisen epäonnistuneimpia dekkareita. Onneksi Jokinen teki paluun ja uusin dekkari Vakaasti harkiten, taasen on Jokisen parhaimistoon kuuluvia teoksia.
Joku on iskenyt naskalin uhrin niskaan uimarannalla, tästä alkaa tarina joka pitää lujassa otteessa loppuun saakka. Jännäksi tarinan osoittain tekee, se että lukijalle kerrotaan murhaaja heti kättelyssä ja lukija onkin asemassa jossa se tietää murhaajan mutta rikosta tutkivat poliisit eivät. Mutta kun löytyykin toinen uhri, jolla törröttää myös naskali niskassa, ja ensimmäisesta syytetty istuukin vankilassa? Kuinkas näin kävi? Jokinen on punonut naskalinterävän juonen niin rikoksista, kuin myös tuttuun tapaan Koskisen omasta henkilökohtaisesta elämästä.
Kotimainen laatudekkari voi hyvin ja paljolti siitä on kiittäminen Seppo Jokista…

Christian Rönnbacka - Tuonen korppi

Christian Rönnbacka Tuonen korppi Crime Time, 2017

Tuonen korppi on Christian Rönnbackan seitsemäs Hautalehto -sarjan kirja. Vuodesta  2012 lähtien Rönnbackalta on totuttu saamaan luettavaksi uusi dekkari. Itselleni Rönnbackan uuden kirjan ilmestyminen on aina kova juttu ja odotuksia täynnä.
Rönnbacka ei ole vielä onnistunut kirjoittaman hutilyöntiä vaan kirja kirjalta hän koventaa otetta ja on ollut ilo huomata, että kaksi viimeisintä Hautalehto -dekkaria on ollut varsin kovaa kamaa. Rönnbackan kielenkäyttö ei välttämättä saa kaikilta lukijoilta tyylipuhtaita pisteitä, mutta vittu jos kirjailijan tyyli kiinnosta niin jätä ihmeessä kirja väliin, mutta sitten se on oma häpeä nimittäin Rönnbacka on tämän hetken kuumin dekkarikirjailija.

Itse pidän hyvinkin paljon Rönnbackan tyylistä jossa juurikin tämä edelläkin mainittu sana on viljelty siellä täällä mutta ei liikaa. Liian moni on tosikko, joka ei suvaitse kirjassakaan kielenkäyttöä joka on halventavaa mutta nykynuoriso taitanee kuiten…