Tiina Raevaara
Korppinaiset
Like, 2016
"Johannes palaa isovanhempiensa unohdettuun perintötaloon, jonka aikoo kunnostaa kodiksi itselleen ja kadotetulle rakastetulleen Aalolle. Talo pitää sisällään outoja vihjeitä hänen isänsä kuolemasta, jota hän on pitänyt onnettomuutena, mutta menneisyys pakenee hänen ulottuviltaan aivan kuin Aalo vuosia aiemmin. Isän kohtalo vaivaa Johanneksen mieltä yhä pahemmin. Samalla hänen täytyy voittaa Aalon sydän takaisin puolelleen."
Tiina Raevaaralta ilmestyi viime vuonna romaani Yö ei saa tulla jolla Raevaara löi itsensä todella kovaa jännitys/kauhu genren kuningattareksi. Nyt ilmestynyt Korppinaiset jatkaa Raevaaran rymistämistä tällä saralla. Raevaara osaa kertoa tarinaa piinaavan kutkuttavasti, hän osaa punoa juonen niin että se pitää otteessaan ja kun käännät viimeisen sivun se jännitys viimein laukeaa. Tarina on hyvin intensiivinen, se tarjoaa kaiken sen mitä hyvän jännityksen kuuluukin tarjota. Kirjassa ei mässäillä julmuuksilla tai veriteoilla vaan siinä keskityään siihen oleelliseen, mitä sinun pääsi sisällä voikaan tapahtua. Kirja ei tarjoa suuria asioita, on vain Johannes ja on Aalo, ja he ovat rakastuneet, he menettävät toisensa mutta tule mahdollisuus löytää kaikki uudelleen.
Kirjan tarina tarjoaa henkilöilleen paljon muistoja, hyviä ja piinavia, menneisyydestä esiin pompsahtavia asioita jotka pitää selvittää jotta voi jatkaa eteenpäin, onko kaikki kuitenkaan niin selvitettävissä kuin voi olettaa. Kirjan pääosissa on vahvasti linnut, niin naakat kuin korpit, ja on myö salaperäinen mies joka asustaa Johanneksen isovanhempien taloa hänen mennessä sinne asumaan. Kuka on tämä mies, sekin selviää tarinan loppupuolella.
Raevaaran Korppinaiset on mysteerikirja, jossa selvitellään lukittujen huoneiden salaisuuksia, kuolemia, lintujen outoa käyttäytymistä, rakkautta, salaisuuksia, menneisyyksiä, ihmiskohtaloita, ennen kaikkea sitä voiko rakkaus kestää eron ja mitä tapahtuu kun toinen ihminen muuttuu, voiko rakkaus kestää.
Raevaara on ansainnut paikkansa lopullisesti yhdeksi suomalaisen jännityskirjallisuuden helmeksi.
Viehätyin viime vuonna Raevaaran kirjasta Yö ei saa tulla. En tiennyt lukevani nyt tuon jatkoa. Tajusin tarinan jatkuvan heti kirjan alussa, kun luin sanan Aalo. Pidin tarinasta ja sen tunnelmasta kovasti.
VastaaPoistaEn itsekään tiennyt sen jatkoa olevan, mutta oli pirun hyvä kirja.
VastaaPoista