Siirry pääsisältöön

Miki Liukkonen - O


Miki Liukkonen
O
WSOY, 2017

Kuka on Miki Liukkonen?


Miki on wikipedian mukaan 1989 Oulussa syntynyt suomalainen kirjailija, runoilija ja muusikko. Hän voitti 2009 J. H. Erkon kirjoituskilpailun. Hänen esikoiskokoelmansa Valkoisia runoja ilmestyi 2011 ja toinen kokoelma Elisabet seuraavana vuonna, ja tästä vuosi eteenpäin ilmestyi esikoisromaani Lapset auringon alla, joka oli taasen Runeberg-palkintoehdokas.

Näiden ehdokkuuksien mukaan Miki Liukkonen ei ole mikään huono kynäilijä, en sitä kiellä. Hän osaa kyllä muodostaa lauseita, joilla on merkitystä, mutta samalla hänen lauseensa voisi kyllä kutistaa hieman tiiviimpään muotoon. O oli ensimmäinen kirja jonka luin Liukkoselta. Ennen kirjan lukemista olin lukenut yhden arvostelun tästä liian paksuksi tehdystä kirjasta. Siinä ylistettiin kirjaa, ja kehuttiin kuinka se on yksi lähihistorian merkittävimmistä teoksista!?!?!

En ihmettele yhtään jos tämä kirja valitaan Finlandia -ehdokkaaksi, koska pitäähän siellä olla aina yksi massiivisen sivumäärän omaava kirja, aivan kuten oli Asko Sahlbergin teos Herodes, tosin siinä oli kolmesataa sivua vähemmän, eikä se voittanut.

Lehdissä hehkutettiin myös kuinka tämä kirja myi ensipainoksen loppuun heti ilmestyessään. Kirjaa on myös markkinoitu ainakin sosiaalisessa mediassa mitä erikummallisin mainoksin ja luotu sen myötä ihmisille mielikuva kirjasta.

Oikeastaan itselleni ei jäänyt päällimäiseksi O, vaan pikimmiten Ööö.

2666 oli Roberto Bolaño jättiteos, jossa oli sivuja 985, kirjailija olisi halunnut että kirja julkaistaan useammassa osassa hänen kuolemansa jälkeen jotta omaiset saisivat turvattua elintasonsa, mutta kustantaja ei suostunut tällaiseen vaan julkaisi se yhtenä niteenä. Olisko tämä Liukkosen kirja voitu julkaista useampana niteenä? Uskoisin että olisi, ja ei tarina olisi siitä kärsinyt vaan se olisi voinut hyvin jakaa useampaan niteeseen.

O






Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Seppo Jokinen - Vakaasti harkiten

Seppo Jokinen Vakaasti harkiten CrimeTime, 2017
Yhden sivulaukauksen jälkeen Jokinen tekee taas selvää jälkeä
Otsikossa viittaa Jokisen edelliseen dekkariin, Rahtari, joka oli (huom! omasta mielestäni) yksi Jokisen epäonnistuneimpia dekkareita. Onneksi Jokinen teki paluun ja uusin dekkari Vakaasti harkiten, taasen on Jokisen parhaimistoon kuuluvia teoksia.
Joku on iskenyt naskalin uhrin niskaan uimarannalla, tästä alkaa tarina joka pitää lujassa otteessa loppuun saakka. Jännäksi tarinan osoittain tekee, se että lukijalle kerrotaan murhaaja heti kättelyssä ja lukija onkin asemassa jossa se tietää murhaajan mutta rikosta tutkivat poliisit eivät. Mutta kun löytyykin toinen uhri, jolla törröttää myös naskali niskassa, ja ensimmäisesta syytetty istuukin vankilassa? Kuinkas näin kävi? Jokinen on punonut naskalinterävän juonen niin rikoksista, kuin myös tuttuun tapaan Koskisen omasta henkilökohtaisesta elämästä.
Kotimainen laatudekkari voi hyvin ja paljolti siitä on kiittäminen Seppo Jokista…

Christian Rönnbacka - Tuonen korppi

Christian Rönnbacka Tuonen korppi Crime Time, 2017

Tuonen korppi on Christian Rönnbackan seitsemäs Hautalehto -sarjan kirja. Vuodesta  2012 lähtien Rönnbackalta on totuttu saamaan luettavaksi uusi dekkari. Itselleni Rönnbackan uuden kirjan ilmestyminen on aina kova juttu ja odotuksia täynnä.
Rönnbacka ei ole vielä onnistunut kirjoittaman hutilyöntiä vaan kirja kirjalta hän koventaa otetta ja on ollut ilo huomata, että kaksi viimeisintä Hautalehto -dekkaria on ollut varsin kovaa kamaa. Rönnbackan kielenkäyttö ei välttämättä saa kaikilta lukijoilta tyylipuhtaita pisteitä, mutta vittu jos kirjailijan tyyli kiinnosta niin jätä ihmeessä kirja väliin, mutta sitten se on oma häpeä nimittäin Rönnbacka on tämän hetken kuumin dekkarikirjailija.

Itse pidän hyvinkin paljon Rönnbackan tyylistä jossa juurikin tämä edelläkin mainittu sana on viljelty siellä täällä mutta ei liikaa. Liian moni on tosikko, joka ei suvaitse kirjassakaan kielenkäyttöä joka on halventavaa mutta nykynuoriso taitanee kuiten…

Lars Wilderäng - Tähtikirkas

Lars Wilderäng Tähtikirkas Jalava, 2017

TÄMÄ KIRJA POMPPAA YHDEKSI VUODEN 2018 PARHAIMMAKSI KIRJAKSI, TÄHTIKIRKKAASTI!

Lars Wilderängin Tähtikirkas oli mahtava yllätys. Tartuin kirjaan sattumalta, ja nyt odotellaan innolla koska trilogian seuraavat osat ilmestyvät. Kirjahan kertoo sen mikä meidän aika monen päässä varmaan pyörii: Mitä jos kaikki sähkölaitteet lakkaisi toimimasta, ei olisi sähköä.


Kirjan tarina tarjoaa kaaosta kaaoksen perään. Wilderäng tarjoaa lukijalle lähes viisisataa sivua jännittävää luettavaa. Tarinaa seurataan useamman henkilön näkökulmasta ja se luo tarinalle uskottavan, mahtavan tunnelman. Wilderäng ei myöskään pelkää kertoa niitä kovinpia hetkiä joita tällainen katastrofi voi aiheuttaa perheessä.

Kirjan tarina sijoittuu mielenkiintoisesti Ruotsiin, eikä Amerikkaan josta on totuttu saamaan useampiakin tämänkaltaisia maailmanlopputarinoita, mutta ruotsalainen kirjailija vetää pitemmän korren ja tekee kirjasta tyylikkään kokonaisuuden.

Kirja on jaettu neljään osaan.…