Siirry pääsisältöön

Arttu Tuominen - Silmitön


Arttu Tuominen
Silmitön
Myllylahti, 2017


Silmitön on porilaisen Arttu Tuomisen kolmas romaani. Tuomisen uusin kirja on neljäosaisen dekkarisarjan kolmas osa jossa aiempien kirjojen Muistilabyrintti (2015) ja Murtumispiste (2016) tapaan painitaan ympäristöasioiden parissa. Ympäristöaktivisti Venla Jokinen on ollut vangittuna venäläisessä vankilassa ja vapautuu sieltä ja päätyykin yllättäen aiempien kirjojen päähenkilön Janne Rautakorven avustajaksi. Rautakorpi on jäänyt työttömyyseläkkeelle mutta kun avunpyyntö tulee Porin poliisista on Rautakorpi ainakin vielä kerran valmis auttamaan, jotta rikosvyyhti saadaan selvitetyksi.

Kirjaan Tuominen on luonut useita selvitettäviä tapauksia, jotka taidokkaasti kiotoutuvat yhteen ja lopulta myös onnellisesti selviävät. Tuominen on luonut Porista yhden tämän hetken tapahtumarikkaimmista paikoista. Silmittömässä esimerkiksi merestä löytyy silmätön miehen ruumis, samoihin aikoihin paljon vastarintaa aiheuttanut meren ruoppaus aloitetaan Porin edustalla. Tämän lisäksi vielä kalastajat kertovat saaneensa saaliikseen silmittömiä kaloja.

Aiemmista kirjoista tuttujen hahmojen rinnalle nousee uusia hahmoja. Yksi heistä on ehkä koko suomalaisen rikoskirjallisuuden inhottavammaksi hahmoksi paljastuva, jopa sadistinen, Santeri Marila. Tuomisen luomat hahmot tuntuvat erittäin hyvin mietityiltä, heillä jokaisella on taustatarina jonka myötä tarinaa kuljetetaan eteenpäin.

Moni suomalainen dekkaristi sortuu siihen, että he kikkailevat liikaa kirjansa sisällöllä, on liikaa taustarinaa, liikaa ihmissuhdehöpinää, on liikaa tavanomaisia perhesuhteita. Tuomisen kirjaa voi lukea sinänsä hyvin mielin koska siinä ei ole mitään näistä. On siinä perhesuhteita, hieman rakkauttakin mutta jollain tavalla nekään ei ole sitä tavallista, vaan niissä on mukana jotain kieroutuneisuutta.

Silmitön on ehdottomasti yksi vuoden 2017 parhaimmista dekkareista vaikka on vasta syyskuu kun tätä kirjoitan. Myllylahti kustantamona on saanut helmen itselleen kun aikoinaan antoivat Tuomiselle myöntävän vastauksen esikoisdekkarista.

Arttu Tuominen on myös ollut toisena toimittajana juhannuksena ilmestyneessä Koivulehto - valon ja varjon tarinoita novellikokoelmassa ja kirjoittanut kirjaan myös hyvinkin puistattavan novellin Tinasotilas.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Seppo Jokinen - Vakaasti harkiten

Seppo Jokinen Vakaasti harkiten CrimeTime, 2017
Yhden sivulaukauksen jälkeen Jokinen tekee taas selvää jälkeä
Otsikossa viittaa Jokisen edelliseen dekkariin, Rahtari, joka oli (huom! omasta mielestäni) yksi Jokisen epäonnistuneimpia dekkareita. Onneksi Jokinen teki paluun ja uusin dekkari Vakaasti harkiten, taasen on Jokisen parhaimistoon kuuluvia teoksia.
Joku on iskenyt naskalin uhrin niskaan uimarannalla, tästä alkaa tarina joka pitää lujassa otteessa loppuun saakka. Jännäksi tarinan osoittain tekee, se että lukijalle kerrotaan murhaaja heti kättelyssä ja lukija onkin asemassa jossa se tietää murhaajan mutta rikosta tutkivat poliisit eivät. Mutta kun löytyykin toinen uhri, jolla törröttää myös naskali niskassa, ja ensimmäisesta syytetty istuukin vankilassa? Kuinkas näin kävi? Jokinen on punonut naskalinterävän juonen niin rikoksista, kuin myös tuttuun tapaan Koskisen omasta henkilökohtaisesta elämästä.
Kotimainen laatudekkari voi hyvin ja paljolti siitä on kiittäminen Seppo Jokista…

Christian Rönnbacka - Tuonen korppi

Christian Rönnbacka Tuonen korppi Crime Time, 2017

Tuonen korppi on Christian Rönnbackan seitsemäs Hautalehto -sarjan kirja. Vuodesta  2012 lähtien Rönnbackalta on totuttu saamaan luettavaksi uusi dekkari. Itselleni Rönnbackan uuden kirjan ilmestyminen on aina kova juttu ja odotuksia täynnä.
Rönnbacka ei ole vielä onnistunut kirjoittaman hutilyöntiä vaan kirja kirjalta hän koventaa otetta ja on ollut ilo huomata, että kaksi viimeisintä Hautalehto -dekkaria on ollut varsin kovaa kamaa. Rönnbackan kielenkäyttö ei välttämättä saa kaikilta lukijoilta tyylipuhtaita pisteitä, mutta vittu jos kirjailijan tyyli kiinnosta niin jätä ihmeessä kirja väliin, mutta sitten se on oma häpeä nimittäin Rönnbacka on tämän hetken kuumin dekkarikirjailija.

Itse pidän hyvinkin paljon Rönnbackan tyylistä jossa juurikin tämä edelläkin mainittu sana on viljelty siellä täällä mutta ei liikaa. Liian moni on tosikko, joka ei suvaitse kirjassakaan kielenkäyttöä joka on halventavaa mutta nykynuoriso taitanee kuiten…

Marko Lönnqvist - Elämäni gangsterina

Marko Lönnqvist Elämäni gangsterina toim. Jarkko Sipilä Crime Time, 2016
"Rikostoimittaja Jarkko Sipilä on toimittanut moottoripyöräjengin jäsenen muistelmat. Ennenäkemätön kuvaus liivijengien tiukasti salatusta, huumehöyryisestä ja väkivaltaisesta maailmasta."

En yleensä lue paljoakaan elämänkerta kirjallisuutta, mutta Marko Lönnqvistin tarina tuntui kiinnostavalta ja se sai tarttumaan kiinni kirjaan. Tämä on elämänkerta jollaista en ainakaan muista että olisi ennen julkaistu tai ne ei ainakaan ole saanut niin suurta mediahuomiota. Yksi syy lienee siinä, että kirjan kirjoittaja on yksi Suomen vaarallisemmaksikin rikolliseksi tituleerattu entinen Cannonball jengin jäsen. Yleensä nämä jengin jäsenet mielletään rikollisiksi mutta jokaisen miehen taustalla on kuitenkin yleensä normali perhe-elämä ja moottoripyörä touhu on heidän harrastus, työ tai ainoa vapaa-ajantoimi kotona odottavasta perhe-elämätä.
Äskettäin Arman Alizad vieraili Arman Pohjatähden alla ohjelmassaan samaisen…