Siirry pääsisältöön

Tuija Lehtinen - Viesti menneisyydestä


Tuija Lehtinen
Viesti menneisyydestä
Crime Time, 2017


Viesti menneisyydestä on "hömppäkirjallisuuden" kuningattaren Tuija Lehtisen toinen dekkari sarjaan Erja Revon tutkimuksia. Sarjan aloitti syksyllä 2016 ilmestynyt Väärä vainaja.

Ex-poliisi Erja Repo joutuu jälleen kadonneen jäljille!

Olli Virta saa yllättäen kuulla ruotsalaiselta lakitoimistolta perineensä neljännesmiljoona kruunua sotalapsiaikaisen perheensä jäseneltä.

Vaikka muistot ovat jo ehtineet haaleta, Olli päättää matkustaa hyväntekijänsä hautajaisiin. Ehkä paikalla on joku, jonka hän muistaisi ja joka voisi kertoa menneistä ajoista. Mukaansa Olli pyytää naapurinsa Kalle Pajun, eläkeläispoliisin, jolle matka on vaihtelua arkirutiineihin.

Ollin pettymykseksi lisätietoja sotavuosista ei kerry, eikä edes lahjoituksen syy selviä kunnolla. Paluumatkalla Olli kuitenkin yllättäen katoaa laivalta jälkiä jättämättä. Tapahtumasta järkyttynyt Kalle alkaa selvittää katoamista ja värvää avuksi entisen poliisikollegansa Erja Revon.

Kalle ja Erja yrittävät ratkaista, onko Olli Virta laverrellut perinnöstä laivalla ja päätynyt rikollisten käsiin? Vai onko menneisyydellä sittenkin osansa mystiseen katoamiseen?
Tuija Lehtinen on tuottoisa kirjailija, häneltä on ilmestynyt vuoden 1984 esikoisteoksen jälkeen parhaimmillaan usemapi teos vuodessa, joten voidaan puhua suomalaisen kirjallisuuden suuresta nimestä. Lehtinen kirjoittaa niin aikuille kuin myös lapsille ja kaksi edellistä romaania ovat olleet dekkareita, tokihan myös vuoteen 2016 jolloin esikoisdekkari ilmestyi mahtuu myös pari muuta romaania aivan kuten tällekin syksylle,

Erja Repo on Lehtisen luoma hahmo, hän on ex-poliisi joka tavalla tai toisella joutuu tai pääsee tutkimaan tapauksia joissa on kadonnut ihminen. Tällä kertaa Olli Virta niminen mies katoaa, hän on juuri saanut kuulla perineensä miljoonia sotalapsiaikaiselta perheen jäseneltä. Kuinka sitten käykään? Olli katoaa kuitenkin paluu matkalla kotiin.

Tuija Lehtinen on onnistunut kirjoittamaan pätevän dekkarin vaikka hänen taustansa kirjallisuudessa on aivan muualla kuin dekkareissa. Itselleni Tuija Lehtisen nimi tuli tutuksi vasta viime syksyn ensimmäisestä dekkarista. Vaimoni tiesi Tuija Lehtisen ja ihmettelikin miksi mulla on kädessä Tuija Lehtisen kirja. Kysyin miten niin? Hän sanoi: Sehän on sellainen hömppäkirjailija, Lehtisen dekkari ei tosiaankaan kuulu tähän hömppäsarjaan vaan painii ihan todenteolla mm. sellaisten naisdekkaristien kuin Leena Lehtolaisen, Pirkko Arhipan tai Outi Pakkasen seurassa.

Tokihan Lehtisen entinen kirjoittamis tausta näkyy vielä välillä hyvinkin vahvasti hänen teksteissään mutta kun vielä saamme lukea pari Erja Repoa uskon, että se joka ottaa Erja Revon käteen ei osaa sanoa että tämä kirjoittaja on kirjoittaut aiemmin hömppää vaan pitää häntä ilman muuta pätevänä naisdekkaristina.

Tuija Lehtinen on ilman muuta tarinan kertoja, se tausta tulee aimmasta tuotannosta ja kun hän saa vielä kirjankannessakin esiintyvät viimeiset palat loksahtavaan paikoilleen tullee Tuija Lehtinen saamaan aiempien palkintojen lisäksi Johtolanka -palkinnon, mutta mikä on vuosi, sitä en osaa ennustaa, en vielä.






Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Seppo Jokinen - Vakaasti harkiten

Seppo Jokinen Vakaasti harkiten CrimeTime, 2017
Yhden sivulaukauksen jälkeen Jokinen tekee taas selvää jälkeä
Otsikossa viittaa Jokisen edelliseen dekkariin, Rahtari, joka oli (huom! omasta mielestäni) yksi Jokisen epäonnistuneimpia dekkareita. Onneksi Jokinen teki paluun ja uusin dekkari Vakaasti harkiten, taasen on Jokisen parhaimistoon kuuluvia teoksia.
Joku on iskenyt naskalin uhrin niskaan uimarannalla, tästä alkaa tarina joka pitää lujassa otteessa loppuun saakka. Jännäksi tarinan osoittain tekee, se että lukijalle kerrotaan murhaaja heti kättelyssä ja lukija onkin asemassa jossa se tietää murhaajan mutta rikosta tutkivat poliisit eivät. Mutta kun löytyykin toinen uhri, jolla törröttää myös naskali niskassa, ja ensimmäisesta syytetty istuukin vankilassa? Kuinkas näin kävi? Jokinen on punonut naskalinterävän juonen niin rikoksista, kuin myös tuttuun tapaan Koskisen omasta henkilökohtaisesta elämästä.
Kotimainen laatudekkari voi hyvin ja paljolti siitä on kiittäminen Seppo Jokista…

Lars Wilderäng - Tähtikirkas

Lars Wilderäng Tähtikirkas Jalava, 2017

TÄMÄ KIRJA POMPPAA YHDEKSI VUODEN 2018 PARHAIMMAKSI KIRJAKSI, TÄHTIKIRKKAASTI!

Lars Wilderängin Tähtikirkas oli mahtava yllätys. Tartuin kirjaan sattumalta, ja nyt odotellaan innolla koska trilogian seuraavat osat ilmestyvät. Kirjahan kertoo sen mikä meidän aika monen päässä varmaan pyörii: Mitä jos kaikki sähkölaitteet lakkaisi toimimasta, ei olisi sähköä.


Kirjan tarina tarjoaa kaaosta kaaoksen perään. Wilderäng tarjoaa lukijalle lähes viisisataa sivua jännittävää luettavaa. Tarinaa seurataan useamman henkilön näkökulmasta ja se luo tarinalle uskottavan, mahtavan tunnelman. Wilderäng ei myöskään pelkää kertoa niitä kovinpia hetkiä joita tällainen katastrofi voi aiheuttaa perheessä.

Kirjan tarina sijoittuu mielenkiintoisesti Ruotsiin, eikä Amerikkaan josta on totuttu saamaan useampiakin tämänkaltaisia maailmanlopputarinoita, mutta ruotsalainen kirjailija vetää pitemmän korren ja tekee kirjasta tyylikkään kokonaisuuden.

Kirja on jaettu neljään osaan.…

Christian Rönnbacka - Tuonen korppi

Christian Rönnbacka Tuonen korppi Crime Time, 2017

Tuonen korppi on Christian Rönnbackan seitsemäs Hautalehto -sarjan kirja. Vuodesta  2012 lähtien Rönnbackalta on totuttu saamaan luettavaksi uusi dekkari. Itselleni Rönnbackan uuden kirjan ilmestyminen on aina kova juttu ja odotuksia täynnä.
Rönnbacka ei ole vielä onnistunut kirjoittaman hutilyöntiä vaan kirja kirjalta hän koventaa otetta ja on ollut ilo huomata, että kaksi viimeisintä Hautalehto -dekkaria on ollut varsin kovaa kamaa. Rönnbackan kielenkäyttö ei välttämättä saa kaikilta lukijoilta tyylipuhtaita pisteitä, mutta vittu jos kirjailijan tyyli kiinnosta niin jätä ihmeessä kirja väliin, mutta sitten se on oma häpeä nimittäin Rönnbacka on tämän hetken kuumin dekkarikirjailija.

Itse pidän hyvinkin paljon Rönnbackan tyylistä jossa juurikin tämä edelläkin mainittu sana on viljelty siellä täällä mutta ei liikaa. Liian moni on tosikko, joka ei suvaitse kirjassakaan kielenkäyttöä joka on halventavaa mutta nykynuoriso taitanee kuiten…