Siirry pääsisältöön

Tuulia Matilainen - Kunnes kuulen niiden tulevan


Tuulia Matilainen
Kunnes kuulen niiden tulevan
Hexen Press, 2017

Sain käteeni uuden pienkustantamon tuotoksen, kirjailija Tuulia Matilaisen mystisen kertomuksen Kunnes kuulen niiden tulevan

Koska nyky hetkessäkään ei voi olla varma mitä maailmalla yön aikana tapahtuu ja koska koko maailma saattaa rojahtaa ja hajota käsiin, se on oikeastan kiinni vain muutamista hulluista ihmisistä joita luoja on tänne antanut kasvaa. Kirjailija Matilaisen kirjassa maailma on hajonnut ja uusi maailma on koittanut elämää. Voiko ihminen enää luottaa tulevaan, uuden maailman tarjoamiin mahdollisuuksiin vaikka se pelottaakin ihmistä.

Onko tämä Matilaisen kirja fantasiaa, katastrofia, jännitystä vai mitä se on, ennenkaikkea se on dystopiaa. Kirja tarjoaa mennyttä suomalaista taikauskoa, vanhaa perinnettä, vanhaa, todella vanhaa uskomusta, oikeastaan kulttuuriperintöä lukijalle.

Lukijana tuli mieleen Kalevala. Matilainen on onnistunut luomaan jotenkin kalevalamaisen hengen tarinaansa, kuitenkaan plagioimalla mitenkään Kalevalan tunnelmaa, mutta hänen käyttämä paikoin hyvin erikoinenkin kieli ja lauserakenne tuo mieleen kaukaisen, kauan sitten puhutun kielen, murteen jota ei ehkä ole olemassa mutta saattaisi olla.

Tarinan kertoja, tietäjä joka on hyvin äreäluontoinen, ilkeäkin ihminen joka saa kunnioitusta itselleen vain omien taitojensa vuoksi, kertoo tämän sadun. Hänen luokseen saapuu neito jota hän on tietenkin omien taitojensa varjossa osannut odottaa. Ja mitäpä satu olisi ilman kaunista naista ja hänen perässään mylviviä miehiä, mutta miehet eivät osaa odottaa mikä piilee naisen kuoren alla. Tarinassa on myös nykyaika, jossa nykyajan Siiri kertoo omasta romahduksestaan, oman maailmansa, elämänsä, heikkenemisestä.

Tarina on raaka, jossa jokaisen elämä on jossain mielessä merkityksellinen mutta myös hyvin paljon merkityksetön raakile elämää. Matilainen on onnistunut luomaan hyvin mielenkiintoisen ja erilaisen kirjallisuuden, voisi sanoa jopa helmen, muodon. Voi olla että kirja vaatii toisen lukukerran jotta siitä saa kaiken sen irti mitä kirjailija on halunnut tuoda ilmi hänen, tässä, omituisessa maailmassaan. Itsessään jo kirjankansi saa tarttumaan kirjaan kiinni, se on hyvin mielenkiintoinen ja kuvastaa hyvin sitä todellisuutta jota tulet lukijana kohtaamaan kirjan sivuilla, eli suurt mystisyyttä ja sanojen leikkiä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Seppo Jokinen - Vakaasti harkiten

Seppo Jokinen Vakaasti harkiten CrimeTime, 2017
Yhden sivulaukauksen jälkeen Jokinen tekee taas selvää jälkeä
Otsikossa viittaa Jokisen edelliseen dekkariin, Rahtari, joka oli (huom! omasta mielestäni) yksi Jokisen epäonnistuneimpia dekkareita. Onneksi Jokinen teki paluun ja uusin dekkari Vakaasti harkiten, taasen on Jokisen parhaimistoon kuuluvia teoksia.
Joku on iskenyt naskalin uhrin niskaan uimarannalla, tästä alkaa tarina joka pitää lujassa otteessa loppuun saakka. Jännäksi tarinan osoittain tekee, se että lukijalle kerrotaan murhaaja heti kättelyssä ja lukija onkin asemassa jossa se tietää murhaajan mutta rikosta tutkivat poliisit eivät. Mutta kun löytyykin toinen uhri, jolla törröttää myös naskali niskassa, ja ensimmäisesta syytetty istuukin vankilassa? Kuinkas näin kävi? Jokinen on punonut naskalinterävän juonen niin rikoksista, kuin myös tuttuun tapaan Koskisen omasta henkilökohtaisesta elämästä.
Kotimainen laatudekkari voi hyvin ja paljolti siitä on kiittäminen Seppo Jokista…

Christian Rönnbacka - Tuonen korppi

Christian Rönnbacka Tuonen korppi Crime Time, 2017

Tuonen korppi on Christian Rönnbackan seitsemäs Hautalehto -sarjan kirja. Vuodesta  2012 lähtien Rönnbackalta on totuttu saamaan luettavaksi uusi dekkari. Itselleni Rönnbackan uuden kirjan ilmestyminen on aina kova juttu ja odotuksia täynnä.
Rönnbacka ei ole vielä onnistunut kirjoittaman hutilyöntiä vaan kirja kirjalta hän koventaa otetta ja on ollut ilo huomata, että kaksi viimeisintä Hautalehto -dekkaria on ollut varsin kovaa kamaa. Rönnbackan kielenkäyttö ei välttämättä saa kaikilta lukijoilta tyylipuhtaita pisteitä, mutta vittu jos kirjailijan tyyli kiinnosta niin jätä ihmeessä kirja väliin, mutta sitten se on oma häpeä nimittäin Rönnbacka on tämän hetken kuumin dekkarikirjailija.

Itse pidän hyvinkin paljon Rönnbackan tyylistä jossa juurikin tämä edelläkin mainittu sana on viljelty siellä täällä mutta ei liikaa. Liian moni on tosikko, joka ei suvaitse kirjassakaan kielenkäyttöä joka on halventavaa mutta nykynuoriso taitanee kuiten…

Marko Lönnqvist - Elämäni gangsterina

Marko Lönnqvist Elämäni gangsterina toim. Jarkko Sipilä Crime Time, 2016
"Rikostoimittaja Jarkko Sipilä on toimittanut moottoripyöräjengin jäsenen muistelmat. Ennenäkemätön kuvaus liivijengien tiukasti salatusta, huumehöyryisestä ja väkivaltaisesta maailmasta."

En yleensä lue paljoakaan elämänkerta kirjallisuutta, mutta Marko Lönnqvistin tarina tuntui kiinnostavalta ja se sai tarttumaan kiinni kirjaan. Tämä on elämänkerta jollaista en ainakaan muista että olisi ennen julkaistu tai ne ei ainakaan ole saanut niin suurta mediahuomiota. Yksi syy lienee siinä, että kirjan kirjoittaja on yksi Suomen vaarallisemmaksikin rikolliseksi tituleerattu entinen Cannonball jengin jäsen. Yleensä nämä jengin jäsenet mielletään rikollisiksi mutta jokaisen miehen taustalla on kuitenkin yleensä normali perhe-elämä ja moottoripyörä touhu on heidän harrastus, työ tai ainoa vapaa-ajantoimi kotona odottavasta perhe-elämätä.
Äskettäin Arman Alizad vieraili Arman Pohjatähden alla ohjelmassaan samaisen…