Siirry pääsisältöön

Ville Hänninen - Kirjan kasvot


Ville Hänninen
Kirjan kasvot
SKS, 2017

Kirjankansi jokaiselle itsenäisyysvuodelle


Yksi tärkeä markkinointikeino on luoda kirjalle näyttävä ulkoasu, kansi. Välttämättä kirjankannen ei tarvitse olla värikäs vaan yksinkertainen, hyvin vähäeleinen kansi voi olla jopa parempi myyjä kuin moninainen, täyteen tupattu kansi.

Ville Hännisen koostama kirja Kirjan kasvot sata vuotta suomalaisia kirjankansia esittelee yhden kirjankannen jokaiselta itsenäisyysvuodelta. Kirjan aloittaa vuodelta 1917 oleva Kondrar Lehtimäen kirjoittama kirja Ylös helvetistä. Ja viimeisenä on vuodelta 2017 oleva Lenita Airiston kirja Elämäni ja isänmaani. Jo pelkästään näiden kansien eroavaisuus on huima. Ennen suosittiin hyvin taiteellisia yksinkertaisiakin kansia, ja nykyään kansiin yritetään tupata paljon tietoutta, jotta ostaja saa selville mitä kirjassa on ja useimmiten kannessa on tekijän kuva kuten Airiston kirjassa.

Kirjan kasvot on läpileikkaus satavuotisesta kansi taiteesta suomalaisessa kirjahistoriassa. Se ei esittele parhaimmistoa vaan pyrkii tuomaan esille erilaisia kansia, tekijöitä niiden takana sekä kirjailijoita jotka ovat nämä teokset kirjoittaneet.

Kirjan kanteen on lainattu hyvin tuttu kuva, kirjan Sinuhe Egyptiläinen, jonka Mika Waltari kirjoitti vuonna 1945, kirjasta ilmestyi vuonna 1974 sen tunnetuin kansikuva, jonka on tehnyt Björn Landström. Tästäkin kirjasta on paljon erilaisia kansikuvia olemassa, niin onnistuneita kuin hyvin epäonnistuneita. 

Parhaimmillaan lukija muistaa kirjan kannen. Monelle on varmaan tuttu tilanne, että olet nähnyt kirjankannen jossain mutta et muista nimeä. Haluat ostaa kirjan itsellesi ja kun menet kauppaan muistat vain miltä kansi näyttää ja kun oikea kansi osuu silmiin, otat kirjan mukaan.

Onnistunut kansi kestää vuosikymmeniä ja kun jonkun kirjasarjan kansi on mietitty alusta loppuu saakka rauhassa ei sitä tarvitse muutella vuosien aikana, kuten esimerkiksi suositun Mitä, missä, milloin kirja sarjan kohdalla on käynyt. Tosin viime vuosina tämänkin kirjasarjan ulkoista olemusta on hieman muuteltu, mutta perusidea on pysynyt taustalla.

Kirjan kasvot on hyvää knoppitietoutta niille jotka haluavat saada selville kuka esimerkiksi on ikonisen Tuntematon sotilas kirjan kannen tekijä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Seppo Jokinen - Vakaasti harkiten

Seppo Jokinen Vakaasti harkiten CrimeTime, 2017
Yhden sivulaukauksen jälkeen Jokinen tekee taas selvää jälkeä
Otsikossa viittaa Jokisen edelliseen dekkariin, Rahtari, joka oli (huom! omasta mielestäni) yksi Jokisen epäonnistuneimpia dekkareita. Onneksi Jokinen teki paluun ja uusin dekkari Vakaasti harkiten, taasen on Jokisen parhaimistoon kuuluvia teoksia.
Joku on iskenyt naskalin uhrin niskaan uimarannalla, tästä alkaa tarina joka pitää lujassa otteessa loppuun saakka. Jännäksi tarinan osoittain tekee, se että lukijalle kerrotaan murhaaja heti kättelyssä ja lukija onkin asemassa jossa se tietää murhaajan mutta rikosta tutkivat poliisit eivät. Mutta kun löytyykin toinen uhri, jolla törröttää myös naskali niskassa, ja ensimmäisesta syytetty istuukin vankilassa? Kuinkas näin kävi? Jokinen on punonut naskalinterävän juonen niin rikoksista, kuin myös tuttuun tapaan Koskisen omasta henkilökohtaisesta elämästä.
Kotimainen laatudekkari voi hyvin ja paljolti siitä on kiittäminen Seppo Jokista…

Christian Rönnbacka - Tuonen korppi

Christian Rönnbacka Tuonen korppi Crime Time, 2017

Tuonen korppi on Christian Rönnbackan seitsemäs Hautalehto -sarjan kirja. Vuodesta  2012 lähtien Rönnbackalta on totuttu saamaan luettavaksi uusi dekkari. Itselleni Rönnbackan uuden kirjan ilmestyminen on aina kova juttu ja odotuksia täynnä.
Rönnbacka ei ole vielä onnistunut kirjoittaman hutilyöntiä vaan kirja kirjalta hän koventaa otetta ja on ollut ilo huomata, että kaksi viimeisintä Hautalehto -dekkaria on ollut varsin kovaa kamaa. Rönnbackan kielenkäyttö ei välttämättä saa kaikilta lukijoilta tyylipuhtaita pisteitä, mutta vittu jos kirjailijan tyyli kiinnosta niin jätä ihmeessä kirja väliin, mutta sitten se on oma häpeä nimittäin Rönnbacka on tämän hetken kuumin dekkarikirjailija.

Itse pidän hyvinkin paljon Rönnbackan tyylistä jossa juurikin tämä edelläkin mainittu sana on viljelty siellä täällä mutta ei liikaa. Liian moni on tosikko, joka ei suvaitse kirjassakaan kielenkäyttöä joka on halventavaa mutta nykynuoriso taitanee kuiten…

Marko Lönnqvist - Elämäni gangsterina

Marko Lönnqvist Elämäni gangsterina toim. Jarkko Sipilä Crime Time, 2016
"Rikostoimittaja Jarkko Sipilä on toimittanut moottoripyöräjengin jäsenen muistelmat. Ennenäkemätön kuvaus liivijengien tiukasti salatusta, huumehöyryisestä ja väkivaltaisesta maailmasta."

En yleensä lue paljoakaan elämänkerta kirjallisuutta, mutta Marko Lönnqvistin tarina tuntui kiinnostavalta ja se sai tarttumaan kiinni kirjaan. Tämä on elämänkerta jollaista en ainakaan muista että olisi ennen julkaistu tai ne ei ainakaan ole saanut niin suurta mediahuomiota. Yksi syy lienee siinä, että kirjan kirjoittaja on yksi Suomen vaarallisemmaksikin rikolliseksi tituleerattu entinen Cannonball jengin jäsen. Yleensä nämä jengin jäsenet mielletään rikollisiksi mutta jokaisen miehen taustalla on kuitenkin yleensä normali perhe-elämä ja moottoripyörä touhu on heidän harrastus, työ tai ainoa vapaa-ajantoimi kotona odottavasta perhe-elämätä.
Äskettäin Arman Alizad vieraili Arman Pohjatähden alla ohjelmassaan samaisen…